lauantai 14. helmikuuta 2009

Pitkästä aikaa

Noniin, on kulunut kauan edellisestä tekstistä, ja tietyistä syistä rupesin pitämään tätä sellaisena "asiablogina" jossa on tarkoitus kertoa lähinnä omasta elämästäni ja kokemuksistani kannabiksen ympärillä, ja jättää henkilökohtaiset päivittäiset avautumiset toiseen blogiin.

Nyt kuitenkin ajattelin mainita pari viimeaikaista tapahtumaa, joista olen tietyllä tasolla ylpeä.

Opiskelen siis eräässä koulussa ensimmäistä vuotta, ja olisi tarkoitus valita suuntautumisvaihtehto jo tänä keväänä. Tein jo valintani, mutta sellaiseen vaihtoehtoon, johon pääsee vain hakemuksen ja haastattelun kautta.

Suuntautumisessa on siis tarkoituksena perustaa ihan oikea yritys opiskelijavoimin, ja sen kautta sitten tehdä muille yrityksille tai tahoille kaikenlaisia projekteja kuten tapahtumien järjestämistä, nettisivuja yms. mitä nyt meidän osaamisellamme onnistuu.

Hakemus oli perinteinen, lyhyesti kerroin osaamisestani ja kiinnostuksestani vaihtoehtoon ynnä muuta sellaista. Mutta sitten tuli haastattelupäivä.

Kävelin normaalisti sisään haastatteluun, sanottiin käsipäivää ja istuttiin alas jutustelemaan. Haastattelijoina minua ehkäpä 2-5 vuotta vanhempi, suuntautumisvaihtoehdon viimeistä vuotta käyvä opiskelija, sekä vanhempi herrasmies joka toimi valmentajana koulussa.

Juteltiin siinä asiallisesti, olin alusta asti melko rennolla asenteella, haastatteluhetki oli "kotoisan" oloinen eikä jännittänyt oikeastaan yhtään. Olin jo päättänyt mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, ja sanat olivatkin jo jollain tasolla mielessäni kun tuli seuraava kysymys;

"Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?"

Katsoin hetken kysyjää silmiin, vedin henkeä ja sanoin "Juu, siitä mä halusinkin mainita pari sanaa."

Sitten kerroin kannabikseen liittyvistä asioista, lähinnä aktivismipuolesta ja aiheeseen liittyvästä dokumenttielokuvasta jota olemme tekemässä. En tietenkään maininnut sanallakaan käytöstä, mutta tyhmä saa olla ihminen jos ei tajua.

Joten siis, kerroin olevani kannabisaktivisti,järjestäväni hamppumarssia, puuhaavani aiheesta elokuvaa ja että tämä ei vaikuta millään tapaa omaan työskentelyyni, mutta perustettavan yrityksen julkisuuskuvan kannalta katsoin tämän tarpeelliseksi kertoa. Opiskeluaikanani- todennäköisesti tänä vuonna - elokuva valmistuu ja olen varmaa hieman julkisuudeessa aiheen takia. Lisäksi oma henkilökuvani muodostuu hyvin pitkälti aktivismitoiminnasta ja olen jollain tapaa jatkuvasti asian kanssa tekemisissä. Tämän kaiken kerroin siksi, että mielummin jätän menemättä sille suuntautumisalalle opiskelemaan kuin että siitä tulee ongelmia sitten myöhemmin.

Molemmat haastattelijat kuuntelivat rauhallisesti, ei typerää virnuilua eikä mulkoilua. Sain asiani sanottua, jolloin vanhempi haastattelija totesi, "Hmm, tyylikästä". Sanoi että rohkea veto kertoa tuollaisesta haastattelussa. Mutta ei maininnut, olisiko tästä kuitenkaan estettä valitsemiselle. Haastattelu jatkettiin normaalisti loppuun kuin mitään erikoista ei olisi sanottu, ja toivotin lopuksi hyvää päivänjatkoa.

Niin. Ehkä kaikki eivät ole niin perkeleellisen ennakkoluuloisia. Ehkäpä meillä pienessä "hyvinvointivaltiossa" voi kuitenkin olla oma itsensä, ilman että koko elämä kusee sen takia. On nimittäin vahva tunne siitä, että pääsen kyllä tuonne kouluun, ainakin haastattelijoiden kommentit, ilmeet ja eleet kertoivat siitä että heistä voisin olla hyvinkin sopiva sinne.

Ja kyllä, toinen haastattelija kirjoitti "kannabisaktivisti" papereihinsa. Eli se voinee vaikuttaa, jos valintajoukkoon sijoittuu muutama kusipää valtion aivopesemä urpo, jolla on hirveät ennakkoluulot kamalia hUUUUmeita kohtaan.

Mutta so far so good, raportoinen tänne sitten kun kuulen miten käy.

Peace!

-Maisteri ihan ite-

1 kommentti:

Jesse kirjoitti...

Voi Joonas Joonas, sulta tota voi odottaakin. ;) Arvasin, että jotain tällästä vielä tapahtuu, toivon mukaan pääset sinne minne haluat.