Noniin, pitkästä aikaa sain oikeasti aihetta kirjoittaa vähän blogia taasen. Tämä ei siis ole minkäänlainen vihainen palaute kenellekään, vaan yksinkertaisesti asioiden selventämistä.
Kannabis. Jep, käytän, niinkuin se olisi jo syytä pelkästään tämän blogin perusteella ymmärtää. Jokainen asiasta vähänkään perillä oleva tietää, ettei ole helppoa olla julkipolttelija nyky-Suomessa, kun laki sanoo mitä sanoo. Kannabis on siis huume, vaarallinen, parhaiden valistajien mukaan tappava aine, joka johtaa tottakai vahvempiin aineisiin. Tämän jokainen asiaan vihkiytynyt tietää vääräksi tiedoksi.
Olen täysin avoin käytöstäni. Syy tähän on täysin yhteiskunnallinen - jos tumppaan jointin, avaan mukavalle eläkepäiviään viettävälle vanhukselle kaupan oven ja toivotan hyvää iltaa, vaikutanko vaaralliselta narkkarilta? En toivottavasti. Tuskin mummeli tuossa tilanteessa juoksee karkuun, koska hupparissani sattuu olemaan kannabiksenlehtiä vaikka lampaiden syödä - kirjaimellisesti. Mutta miten mulla on varaa olla täysin avoin, kun kuitenkin kyseessä on vakava huume jonka yhteiskunta tuomitsee täysin? Yksinkertaista. Ei mulla olekaan varaa siihen. Ei mulla oo varaa välillä ostaa edes ruokaan, niin mistä rahasta maksan sakot, 50-200 euron luokkaa tapauksesta riippuen. Eipä mistään. Mutta, hyödyt voittavat haitat taas tässäkin asiassa. Voin maksaa sadan euron sakot kerran vuodessa tai vaikka kuussa, jos sillä seurauksella päivittäin muutan ihmisten käsityksiä kannabiksesta. Ihmiset näkee mut kaupungilla, hampunlehtiä nutussa, ja tottakai suurin osa heistä myös tajuaa kuvien merkityksen. Mutta käyttäytymällä asiallisesti ehkä muutan jonkin kotiäidin mielikuvaa meistä, hampuuseista.
Mutta mistä tämä "uhkarohkeus" kumpuaa? Historiasta. Niin viiden tuhannen vuoden takaisesta, kuin omasta lähihistoriastanikin. Kannabis on merkittävästi - ja tarkoitan todella merkittävästi, jopa silminnähtävästi - parantanut elämänlaatuani. Jaksan liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua hyvin, mikä ei ennen tähän kasviin tutustumista ollut mahdollista. Olen monta kertaa pohtinut, mikähän siinä on että se saa "normaalit" asiat tuntumaan siltä, miltä sen ehkäpä pitäisi tuntua. Noh, olen tullut pohdinnoissa lopputulokseen, lopultakin.
Kuten tiedämme, kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Ei ole yhtä elementtiä, minkä muuttamalla kaikki kääntyy paremmaksi. Nyky-yhteiskunnassa kaikki ei voi koskaan olla hyvin, mutta palataan siihen joskus muulloin. Huono elämänlaatuni ei missään nimessä ollut mitään tilapäistä, se lienee alkanut jo lapsuudessa. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni lievän ylipainon kanssa, mikä taas vaikutti mielialaan suoraan. Koulukiusaus oli näistä ehkä yksi suurimpia. Enkä puhu nyt mistään jokapäiväisestä koulukiusauksesta. Joka päivä joku lapsi joutuu syrjinnän kohteeksi, useimmiten muutaman kaverin tai kaveriporukan puolesta. Mutta itelläni se oli vähän suurempaa, ainakin musta tuntui että joka ainoa koulussani oli minua vastaan. Ja ne jotka eivät olleet, niitä ei kiinnostanut. Voitte varmaan kuvitella pienissä mielissänne miltä tämä on tuntunut pienestä, tai no, nuoresta miehestä. Ylä-asteella sain ensimmäiset kaverini, ja vasta ammattikouluaikoina ensimmäiset todelliset ystävät. Kuitenkaan en koe tulleeni kohdelluksi yhtään sen huonommin kuin kukaan muukaan. Koulukiusaus on yksi suurimpia ongelmia meidän pienessä Suomessamme, ja se näkyy myös myöhemmällä iällä muunmuassa masentuneisuutena, itsemurhaluvuissa, alkoholin - ja kuten allekirjoittaneella - päihteiden käyttönä.
Mutta, koen kuitenkin ettei päihdekäyttöni ole sitä mitä se on sadoilla, tuhansilla, sadoillatuhansilla muilla Suomessa, Kuitenkin päämäärä päihteitä käyttävällä on useimmiten saada pää sekaisin, tavalla tai toisella. Saada siitä hupia, meininkiä bileisiin ynnä muuta sellaista. Mutta ei, se ei ole mulla sitä. Olen nyt 19 -vuotias, ja käytän kannabista välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen myös käyttänyt paljon alkoholia, en kuitenkaan joka-perjantai-baanalla -tyylillä, mutta ainakin kerran kuussa känni päälle. Ja ei, se ei ole terveellistä huolimatta siitä että sitä harrastaa neljä viidestä suomalaisesta.
Sitten löysin kannabiksen. Alkuun kieltäydyin tiukasti, sehän on sentään huume, vaarallinen enkä tiedä mitä se tekisi mulle itselleni. Uteliaisuus heräsi, ja eikun googlailemaan. Kävin aiheeseen liittyviä sivuja läpi monia päivässä, joskus vietin kokonaisia lauantai- tai sunnuntaipäiviä selaten sivstoja aiheen ympäriltä ja pääsin yhä syvemmälle siinä, mitä se oikeasti oli, miten se pääaiassa vaikuttaa ja mitä haittavaikutuksia sillä oli. Tulin tarkkaan pohdittuani siihen tulokseen, että eipä tuosta suurempaa haittaa ole, enkä uskonut jääväni siihen koukkuun. Olen tupakoinut viikkoja, kuukausiakin yhteen menoon ja sitten lopettanut kuin seinään. En yksinkertaisesti ole ihminen, joka jää helposti koukkuun mihinkään. Koskaan ei ole ollut vieroitusoireita nikotiinista tai mistään muustakaan. Noh, mitäpä siinä sitten kun koodia kaverille että hoitaa pajarit ja eikun kokeilemaan. Ekat savut olivat jännittävät, eksoottiset, ja tottakai alkuun ajatteli niin että "oon kova jätkä, käytän huumeita". Mutta sitten, kun rupesi saamaan niitä pikkupusseja kotiin asti, ja sai rauhassa käydä polttamassa tuhdin jointin ja mennä koneen äärelle tai vain heittäytyä selälleen sängylle, kannabiksen merkitys muuttui. Se ei ollutkaan enää korvaava tuote perjantaipullolle, vaan se oli jotain suurempaa. Pienen jointin jälkeen olo oli parempi, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja mikä parasta - henkinen hyvä olo säilyi monta päivää polttelun jälkeenkin, vaikka vaikutukset menevät ohi muutamassa tunnissa. Sitten siirryttiinkin päivittäiskäyttöön. Ei, en poltellut joka päivä niin, että olisin koko ajan pilvessä, vaan aina kun mahdollisuus salli, vaikkapa koulun jälkeen jointti huuleen ja suunta kohti kotikoloa.
Silloin alkoi ylämäki. Olikin yhtäkkiä kavereita kenen kanssa keskustella asioista, ystäville oli helpompi kertoa asioita sen jälkeen kun käytöstä kerrottuani olinkin saanut positiivista palautetta jne. Jaksoin kuntoilla säännöllisesti, teki mieli laittaa vähän enemmän salaattia lautaselle ja pikku savujen jälkeen unikin maistui paremmin, uni oli syvää eikä painajaisista tietoakaan. Uskon myös vahvasti, että kun kannabis auttoi liikkelle, alkoi isompi lumipallo vierimään. En voi väittää että kaikki olisi kannabiksen ansiota, vaan kun jaksoi liikkua, jaksoi muutenkin paremmin ja sitä myötä jaksoi liikkua vielä vähän lisää. Yleinen olo ja elämänlaatu koheni huomattavasti, tarvittiin vaan jokin auttava voima - tällä kertaa kannabis.
Nyt olo on huomattavasti parempi kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Paino pysyy hallinnassa, pientä ylipainoa on mutta ei mua haittaa, tykkään itestäni tälläisenä. Tosin nyt paino on lähtenyt taas laskuun, kun ei ole ollut liikaa rahaa, opiskelija-elämä on mitä on. Sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, koulu sujuu ja jokapäiväinen elämä ei tunnu ahdistavalta, päin vastoin.
Jossain vaiheessa tätä kaikkea, kun olo alkoi olemaan kunnossa ja katse siirtyi oman olon parantamisesta ympäristöön, rupesin pohtimaan kannabista poliittisena ja yhteiskunnallisena aiheena. Se on kuitenkin laitonta Suomessa, mutta laillista monessa muussa maassa. Lisäksi useissa USA:n maissa kannabiksen lääkekäyttö on sallittua, ja sitä saa siellä todella helposti. Suomessakin lääkekäyttö laillistettiin _erikoistapauksissa_, ja tämänhetkisen tiedon mukaan n. 7 suomalaisella on oikeus käyttää kannabista lääkkeenä. Pelkästään Kaliforniassa kun jo kannabista myyviä 'apteekkeja' on rutkasti yli kolme sataa.
Eli siis, kannabis on parantanut omaa elämänlaatuani, auttanut monia muitakin tuntemiani ihmisiä, sitä käytetään lääkkeenä ympäri maailman, ja se on pääasiassa harmiton aine, jos se nautitaan oikein. Kannabis ei ole johtanut yhteenkään kuolemaan koskaan, eikä siitä ole merkittäviä haittoja ollut koskaan. Miksi siis laitonta? Niinpä, kertokaa mulle. Valtio menettää miljoonia euroja vuodessa verotuloja sen takia, että kannabis pitää kasvattaa itse salassa tai ostaa rikollisilta. Tähän liittynee osittain myös porttiteoria, eli siirtyminen vahvoihin huumeisiin. Kun liikutaan piireissä jossa pyörii mitkä tahansa napit, kokaiini ja amfetamiini yms. OIKEAT huumeet, on kynnys maistaa vähän vieruskaverilta blossin lisäksi muutakin paljon matalmpi. Tätä on hampuusipiireissä, ja ihan kannabista käyttämättömienkin piireissä pohdittu, miksi se oikeastaan on laitonta. Selitystä tälle ei ole löytynyt.
Seuraava askel olikin sitten aktivismi. Kannabis lailliseksi -on yksi tutuimpia sanapareja internetin syövereissä, ja monen asiasta tietävän huulilla. Kuitenkaan tähän ei ole edes lakialoitetta saatu, saatika että kansanäänestystä järjestetty. Tämä johtunee osaksi kannabiksen yhteiskunnallisesta statuksesta. Se on huume. Laiton, vaarallinen huume. Moni ihminen ei vain tahdo käsittää, että huume on vain yhteiskunnan ja lain määritelmä, ei minkään luonnontuotteen nimi. Siispä aloin syventämään tietouttani itse kannabiksen ulkopuolelle politiikkaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Huomasin kannabiskulttuurin Suomessa olevan kovassa nosteessa, sitä käyttää pelkästään suomalaisista sadat tuhannet satunnaisesti, ja tuhannet aktiivisesti. Aktivismia on harrastettu vuosikymmeniä, ja myös Suomen Kannabisyhdistyksellä on ollut omat sormensa sopassa. SKY on kieltämättä parantanut kannabiksen statusta Suomessa, vaikkakin toiminta on hiipunut huomattavasti. Halusin kuitenkin olla mukana edesauttamassa kannabiksen tietä kohti laillistamista, enkä ehkä kovin hiljaisestikaan. On satoja kannabiskulttuurin edustajia, jotka sanovat pitävänsä kulttuurin elossa antamalla lahjoituksia eri yhdistyksille, tai polttelemalla ja kasvattamalla. Kansalaiset, se ei riitä.
Prioriteetti yksi on kadulla. Ei, ei rikollisilla katukauppiailla, vaan kadulla kulkevilla ihmisillä. Kuka hullu on kannabiksen laillistamisen puolella, jos ei ole ikinä nähnyt ihkaelävää hampuusia, saatika tiedä asiasta yhtään mitään. Siispä olen omalla toiminnallani, monien muiden tuttujeni tapaan, pyrkinyt tuomaan kannabista suomalaiseen katukuvaan. Hupparissani on juu hampunlehtiä, ja iso 'Legalize it! (Laillistakaa se!)' teksti. Lisäksi omaan mm. hampunlehdellä koristellun sätkärasian, josta minut voi nähdä kaivamassa tupakkia bussia odotellessa. Ja ei, tämä ei riitä. Olen hiljaa, jos ei kysytä, mutta saatan provosoida ihmsiä kysymään. Mm. lausahdus 'poltinpa hyvän jointin tuossa eilen' poikii lisäkysymyksen, 'MITÄ, KÄYTÄTSÄ HUUUUMEITA!?', josta monen kysymyksen ja vastakysymyksen kautta päästään keskustelemaan aiheesta. Tässäkin monet ihmiset ovat liian varovaisia. Uskokaa pois, ei ne parhaat kaverit hylkää sua sen takia että tunnustat polttelevasi, eikä ainakaan 99% vanhemmista kieltäydy tunnustamasta sinua omaksi lapsekseen sen takia. Mutta, sääntö numero yksi: Älä kerro käytöstäsi tyylillä 'käytän kannabista, joo moi'. Tämä ei valista yhtään ketään, ja tuolla tyylillä kyllä saadaan ihmissuhteet katkeamaan kun ei olla valmiita selittämään asioita yhtään. Myöskään se ei auta, että kannabiksen käytön paljastamisen yhteydessä kerrotaan että 'joo, käytän mä kannabista, ja lisäksi piriä, amfetamiinia, kokaiinia, silloin tällöin heroiinia ja juu, LSD on kiva aine kanssa'. Tälläiseen ihmiseen jopa minä suhtautuisin varauksella, vaikka olen hieman, ja todella tarkoitan sitä että vähän, tietoinen muidenkin aineiden riippuvuusasioista, vaikutuksista ja niihin liittyvistä harmeista. Kuitenkin kannabiksen käytön paljastaminen ei ole maailmanloppu, ei välttämättä mitenkään päin huono asia, se voi myös poikia pelkkiä positiivisia asioita. Tosin, en minäkään nyky-yhteiskunnassa menisi pomolle tai koulukuraattorille tuosta kertomaan. Vähänkin tiukkapipoisempi henkilö pöydän takana niin lähtö tulee mistä tahansa laitoksesta, se on varma.
Kannabiksen laillistamisen, tai edes yleisen hyväksynnän etuja ajamaan ei myöskään riitä se lakialoite. Monesti puhutaan, että tarvitaan kansanedustajan tekemä lakialoite, jota kautta voidaan edes varovaisesti puhua mahdollisesta laillistamisesta. Valta on ihmisillä. Sun naapurilla, sun äidillä, siskon poikaystävän marsun entisen omistajan veljen mummon serkun pojan parhaan kaverin äidillä. Muutos täytyy tapahtua jokapäiväisessä elämässä, ei pienessä pölyisessä toimistossa jossa joku peruspentti selailee aiheeseen liittyviä papereita. Tässä on se syy, miksi olen avoin. Kun ihmisille iskostaa muutaman ajatuksen takaraivoon, se riittää: 1) Tää tyyppi käyttää kannabista 2) Eipä tuosta ole harmia kenellekään, ihan fiksu normaali tyyppi 3) Ihan lupsakka kaverihan se oli, se sitten jaksaa hymyillä. Noniin, siinä on sitten yhden ihmisen pää jo käännetty. Voi olla, että kovapäisimmälle kotiäidille tuo ei vielä riitä, mutta kun samanlaisia tyyppejä on tullut pari vastaan, ei kyseisellä henkilöllä ole varmastikaan yhtään mitään kannabista tai sitä käyttäviä ihmisiä vastaan. Saattaapa laillistamisen koittamisen jälkeen - tai jopa ennen - päätyä itsekin kokeilemaan ihan luonnollisesta uteliaisuudesta.
Tässä on siis syy mun avoimuudelle. Se on auttanut mua, mun kavereita, eikä se ole mulle mikään buusteri bileisiin, vaan ensiarvoisesti lääke ja pieni apu kunnon fyysiseen, henkiseen ja psyykkiseen rentoutumiseen. En pidä meteliä siitä,en käyttäydy tyyliin 'JEE HUUMEET!!'. Jos on ihminen joka ei halua tietää asiasta, en paasaa. Ei tässä mitään Jehovia olla. Mutta jos aiheesta on keskustelu käynnissä, tai joku sitä minulta kysyy, voitte olla sataprosenttisen varmoja että siitä myös kerron. Kerron kaiken minkä tiedän, jonka päälle heitän vielä hyviä oletuksia ja pohdintoja. Koska tässä on se avain laillistamiseen, tai edes yleiseen hyväksyntään. Jos se ei ihmisiä kiinnosta, niin olkoon kiinnostamatta. Itse nautin siitä, tiedän satoja ihmisiä jotka nauttivat siitä, eikä siitä ole harmia kenellekään, joten voin puhtaalla omalla tunnolla todeta, että laittakaa ne jointit palamaan, kyllä se laillinen status sieltä vielä tulee!
PEACE.
-
-
-
-
Huom! Ajatuksen virtaa, ei oo kirjotusvirheitä korjailtu eikä tutkailtu lauseiden taikka kappalejaon järkevyyttä. Näin se vaan on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hienoa, että joku uskaltaa tulla "ulos kaapista". Olen noin 30. v kotirouva Tampereelta ja olen harrastanut hamppuilua lähemmäs 5 vuotta. Sinkkuna tuli myös kasvateltua itse. Nykyään elän "kaapissa" koska elän liitossa ei hampuusin kanssa ja kasvattelu kotoa ei tule kysymykseenkään. Jo polttelusta silloin tällöin (viime vuonna polttellin vain muutaman kerran)tulee sanomista. Muille läheisilleni en uskalla sanoa mitään koska aluksi kerroin ja tuli täysi tyrmäys. Joten pelkurimaisesti uskottelin kaikille, että olen lopettanut moiset hupsutukset ja se elämän vaihe on ohi. Totuus on, että joskus silloin tällöin polttelen salassa. Pidän cannabiksen vaikutuksesta ja siitä miten se rentouttaa ja eheyttää mieltä toisin kuin alkoholi. Sitä suorastaan vihaan, että joudun tekemisiin diilereiden kanssa ja lihotan rikollisten taskuja. Toivon niin, että cannabis laillistettaisiin täällä meidän armaassa koti Suomessa. Veroeurot kilahtelisi valtion kassaan ja jakelu ja laatu olisi valvottua. Rikolliset jäisivät nuolemaan näppejään ja ME TAVALLISET ihmiset, jotka joskus haluamme rentoutua luonnonyrtillä, emme joutuisi väkisin siihen rikolliseen maailmaan.
Muiden silmissä näytän varmaan joltain lähiömammalta ja varmasti kellekkään ei tule mieleenkään, että minä voisi poltella HUUMEITA. Kunnollinen, rehellinen, kiltti yms. Moneen kertaan olen ajatellut, että pitäsi osallistua Hamppumarsille, käytää hamppun lehden kuvilla varustettuja koruja ja vatteita, koska se on viimeinen mitä minulta ja minun näköiseltä ihmiseltä odotetaan.
MUTTA en vain uskalla, pelkään että kaikki kääntävät selkänsä minulle ja minut leimataan narkkariksi. Niin ne tietämättömät ja huumevalistuksen uhrit tekevät...
Kunpa minulla olisi sinun rohkeutesi :-) Haluaisin vaikuttaa, mutta en uskalla :-(
En lukenut tekstiä täydellisesti alusta loppuun, josta pahoitteluni. Sen sijaan kertoisin, että kirjoituksesi sävy on mielestäni juuri sellainen, jota kaipaisi enemmän jokaiseen kannabikseen liittyvään keskusteluun, puhuttiin sitten kaverille kahvipöydässä tai presidentille.
Surullisen monet vetoavat aina siihen "absoluuttiseen totuuteen", että kannabis on huume ja huumeet tappavat, eikä asiasta enää keskustella. Yhtä väärin kuin sekin, että toitotetaan joka käänteessä tuota "minä poltan HUUMETTA, kuunnelkaa, kattokaa, kauhistukaa", josta mainitsit. Turha provosointi ei edistä asiaa, mutta julkituominen ja aiheesta keskustelu _faktojen pohjalta_ on etenkin tämän aiheen suhteen enemmän kuin tarpeen.
Toivon että ihmiset toden totta perehtyvät asiaan ja olisivat sen suhteen vastaanottavaisempia nyt ja tulevaisuudessa ja sitä, että Sinä edistät tätä projektia omalta osaltasi kantamalla kortesi kekoon antamalla OIKEAA valistusta.
Toivotan hyvää jatkoa ja kiitän kirjoituksestasi jonka sain kunnian lukea.
Toden totta kirjoitat ja tässä on juuri sitä mitä mäkin haluaisin muille ihmisille tapahtuvan... Jos mun kohdasta katsotaan tätä asiaa niin yleisin kommentti mulle on kun kerron että polttele silloin tällöin että olen portilla kovempiin huumeisiin ja tämä käsitys pilaa kannabiksen mainetta tosi kovin sen oheella mitä sitten valistajat ym. hiihtopukukansaihmiset on saanu aikaan. Tämä porttiteoria on musta aivan puppua sillä ei mun tee yhtään sen enempää mieli kokeila mitään muuta kuin kannabista... ennen olin kannabista vastaan ja yläasteella kattelin ku luokkakaverit vetelivät blosseja sillan alla ennen ku mentii lätkää pelaa jäähallii tai muuta vastaavaa ja iloisiihan nää jannut olikin sen jälkee... sillo mulle alko pikku hiljaa muodostuu parempi kuva kannabiksesta että ei se ole sitä mitä mulle on sanottu sen olevan ja että se johtaa tuhoon. meni sitten vuosia eteen ja yks kaks tuumasinki että nytten olis aika kokeilla sitä ja eka kokeilu sitten avas tän maailman mulle... ne ajatukset, muistot, tunteet yms. mitä koin, palasin ajassa taakse päin ihan kuin filmiä kelaamalla ja mulla oli oikein hyvä tunne ja sain uusia näkökulmia eri asioihin. Nytten kun olen poltellut niin olen huomannut sen että olen paljon avarakatseisempi maailmaa kohtaan enkä katsele enään putken läpi... jossain törmäsin tällaiseen kommenttiin kuin "jos et ole polttanut et ole vielä edes elännyt" musta toi on tosi osuvasti sanottu! se mitä mä tässä yritän viestittää on että ne jotka on vastaan tätä kannabista niin itsekkin kokeilisi ennen kun alkaa tuomitsemaan mitään. Olis hyvä tehä vaikka eduskuntaan "omat pullat" niille sinne kahvilaan mitä ne söis ja sitten tajuais mistä on kyse tässä kannabiksesta... uskoisin että aika moni muuttais käsitystä jo ekasta kerrasta ja olis valmis tutkimaan asiaa lisää. Toinen juttu mitä haluaisin tapahtuvan olisi se että oltaisiin vaikka helsinginssä ja perjantaina kukaan ei joisi pisaraa alkoholia vaan jokaiselle annettais 2g kukkaa käytettäväksi mutta pidettäis muuten tavallinen ilta... poliisiautosta esim kun seurais iltaa ni voisin uskoa että ilta olis aivan toinen! ja hälytystilastoja ku vertailtaisiin sitten siihen viinanhuuruiseen perjantaihin... tossa on 2 suht hyvää juttuu millä tähän asiaan saataisiin perää. Sitten vaihetaan asiaa siihen mistä tossa viimeisenä käsiteltiin, suhde ja kannabis. Tää on ihan sama juttu ku ton lain kanssa. Mäkään en voi bajauttaa muijan silmieni alla ilman riitaa ja tulisia katseita. Vaikka kuinka olen kertonut asiasta ja koittanut kääntää juttuja siten että mitä haittaa siitä on jos polttelen... yleisin vastaus on se että ku olen jumissa eikä musta oo muka seuraa! no en voi sille mitään oikee jos laittaa potkimaan ja sitten toinen viellä kiukuttelee vieressä... on hyvin vaikeaa olla sellasen ihmisen lähellä kun on pilvessä. Noh avaudutaan hieman tässä... meillä on ollut suhteessa muutamia riitoja vain ja nekin on ollu kännipäiten niin olen tuonut näitäkin seikkojan esille että olenko kertaakaan pilvessä sanonut edes pahasti sulle? et ole. Eli näin... pidemmän päälle ku ajatellaa että jos pitäis valita ni kyllä mä sen kukan ottaisin! asian voisin näin hiihtopukukansalle kääntää että ihan sama ku ei sais juoda ees ykköskaljaa! miltä sitten tuntuis? veikkaan et moni jättäis sen hetkisen kumppaninsa. Tää kai nyt sitten oli tässä... mun on hyvin vaikee keskittyy tässä kirjoittamisessa ku tullu juotuu energiajuomaa aika liikaa ja olo on ku ADHD lapsella :D mut kai jotain mielipidettä tässä on multakin. Mä olen onnellinen että olen löytänyt kannabiksen.
Lähetä kommentti