Viimeaikaisten OULU187 ja siitä itäneiden keskustelujen ja uusien uutiskirjoitusten valossa ajattelin kirjoitella vähän omaa näkökantaani asioihin. Ihan vain siksi, että tykkään ilmaista myös oman mielipiteeni toistamatta sitä kaikille erikseen.
Alunperin Oulu-187 -tapahtuman yhteydessä ilmoitettiin kiinni otetun 25 huumausainerikoksesta epäiltyä. Lopulta kävi ilmi, että rikokseen syyllistyneitä oli vain 17, ja heistäkin kaikki otettu kiinni tapahtuman ulkopuolella. Se, että Oulu187 -festivaali leimattiin "huumefestariksi" ei tietenkään riittänyt, vaan myös ennakkolippuja myynyt, poltteluvälineitäkin kaupitteleva yritys oli mustamaalattava siinä muutaman lauseen aikana. Mielestäni jo uutisoinnin taso aiheeseen liittyen on ollut hyvin ala-arvoista, nimenomaan Kalevan uutisointi on ollut suorastaan rikollista.
Mutta mietitäänpä kannabiksen perusongelmaa yhteiskunnassa. Myös em. uutisoinnista on syttynyt vanha tuttu sota kannabiksen puolustajien ja vastustajien välille. Molemmat puolet väittävät kiven kovaa olevansa oikeassa, eikä kumpikaan suostu ymmärtämään toisen näkemystä. Tosin asiasta vaikean tekee se, että laki on kannabiksen vastustajien puolella, sekä se, että kaikki tietävät puolustajien olevan oikeassa.
Oikeasti. Kyllä sinäkin tiedät, tai jos et tiedä olet todella pahasti hukassa. Mutta uskotko - ihan oikeasti, mieti tätä pitkään - uskotko todella siihen että kannabis tappaa? Kannabis aiheuttaa käyttäjilleen mielenterveyshäiriöitä? Kannabis on porttina muihin huumeisiin? Noh, olet väärässä.
Kannabiksen vastustajan top5, jotka jokaisen tulisi opetella:
1) Kannabis EI tapa.
Kannabikseen ei ole koskaan kuollut yhtään ihmistä. Kannabiksella yliannostuksen saamiseen tarvitaan vähintään 13 kilogrammaa kyseistä huumeainetta, ja kun kertakäyttömäärät ovat arviolta 0,2-1g, ei tuohon määrään ole kovin helppoa päästä.
3) Kannabis EI aiheuta riippuvuutta.
On tieteellisesti todistettu ettei kannabikseen voi jäädä riippuvaiseksi fyysisesti. Psyykkisen riippuvuuden nyt voi saada vaikka suklaalla, sokerilla, kahvilla tai vaikka marimekon pöytäliinoilla, joten ei pistetä sitä turhaan pienen kasvin harteille. Kun siihen ei koukutu, ei sitä tarvitse myöskään saada aina vain lisää, joten........
4) Kannabis EI toimi porttina kovempiin huumeisiin.
On tieteellisesti todistettu, ettei kannabis toimi porttina kovempiin huumeisiin. Tämä johtuu osin myös siitä, että kannabiksen vaikutukset ovat mietoja eivätkä mitenkään verrattavissa muiden päihteiden vaikutuksiin - niin psyykkisiin kuin fyysisiinkään.
5) Kannabis EI aiheuta syrjätymistä.
Kannabis ei aiheuta syrjätymistä, se on ihmisestä itsestään kiinni. Lähinnä kannabiksen laittomuudesta johtuva "kuumotus" aiheuttaa syrjäytymistä; ihminen ei voi olla oma itsensä, ihminen joutuu hoitamaan harrastuksensa sivussa ja yleensä piilossa omana kotonaan, eikä näin ollen voi tilanteesta riippuen saavuttaa normaalia sosiaalista elämää. Kannabiksen laittomuus on siis ongelma, ei itse kannabis.
Kannabiksen suurin laittomuuden pönkittäjä on epätietoisuus - ihmiset eivät enää osaa kohdata tietoa tietona, vaan propagandana. Ainoa ero siinä on, että kun kannabiksen vastustaja kertoo valheen, on se puolustajien mielestä propagandaa, ja kun kannabiksen puolustaja kertoo totuuden, on se vastustajien mielestä propagandaa.
Kannabis ei ole vaaraton, ei suinkaan. Kannabis on helvetin vaarallinen, jos sitä käyttää väärin. Myös jokainen kannabiksen oikeinkäyttäjä tietää, että myös kannabiksella saa elämänsä sekaisin. MUTTA TÄSSÄ ON NYT SITTEN SE POINTTI MITÄ TE KAIKKI OLETTE ODOTTANEET!
Kannabis LAILLISEKSI! Syyt? Taas kerran numeroitu lista:
1) Vaihtoehto sitä haluaville
Miksi kaikkien pitäisi juoda viinaa? Siitä tulee huono olo, jos ei juodessa niin jälkeen päin, fyysiset toiminnot ovat vaikeita ja tulee tehtyä tyhmyyksiä. Myöskään ammattirikollisten seura ei houkuta, siispä....
2) Katukaupan eliminointi
Mieltäni rauhoittaisi huomattavasti, jos nuo katukauppiaat saataisiin pois myymästä ties mitä tavaraa lapsille. Kun nuori ja tyhmä pentu etsii kadulta kannabista, on sille helppo myydä mitä tahansa. Eivätkä diilerit kysele niitä henkkareita, joten....
3) Kannabis ikärajoitettuun myyntiin
Kannabis myyntiin valmiina savukkeina tai rouheena esimerkiksi Alkoon. Näin homma toimisi samoin kuin alkoholilla,ne paperit tulisi kysyttyä ja liian nuoret jäisivät ulkopuolelle myyntitoiminnasta. Ja, vaikka ei jäisikään, koska jokuhan niille sitä viinaakin kantaa, niin....
4) Kannabiksen tuontanto valvontaan
Samalla valvontaan myös kannabiksen tuontanto, jotta tuoteen turvallisuus saadaan varmistettua. Samoin kuin alkoholin ja tupakankin kanssa on nykyään.
Tiivistettynä: Haluamme kannabiksen ikärajoitettuun myyntiin, jotta päihteen/lääkkeen turvallisuus saadaan taattua ja vaarallista katukauppaa vähennettyä tai jopa poistettua se kokonaan.
Eikö kuulosta aika järkeviltä toiveilta? Vai luuletteko te oikeasti, että hampuusi on kadulla kauhua levittävä narkkari, jolla ei päässä liiku mitään? Noh, näitäkin tapauksia mahtuu joukkoon aina, puhuttiin sitten mistä tahansa päihteestä tai oikeastaan mistä tahansa elämän alueesta. Kuitenkaan, ei pidä leimata koko porukkaa marginaaliryhmien toilailujen takia.
Mitäpä sanoisitte vasta-argumenttina, jos me alkaisimme ajaa viinan kieltämistä? Aivan, sanoisitte että sitten tulevat ne ongelmat, mitkä tällä hetkellä ovat kannabiksen ongelmia.
Miksette voi edes joskus hyväksyä olevanne väärässä? Niin minäkin olen tehnyt.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Kannabis & Ihmiset
Vietin eilen iltani tuttavani ystävien luona, ja katsoin myös tilanteella olleen jonkin verran blogiarvoa. Itse ainakin - osin myös harrastusteni puolesta - analysoin aina kovasti uusia paikkoja ja ihmisiä ja heidän asuntojaan.
Kävelimme siis bussipysäkiltä vähän matkaa erään tuttavani ystävien luokse, ja pihaan kääntyessämme kysyin asukoo tämä tyyppi porukoillaan. Iso talo, iso piha, kaksi autoa pihassa - tottakai joitain stereotypioita oli päässä, ja analysointini etukäteen toi uudenlaisen kokemuksen.
Kävelimme sisään, ja hämmästyin kieltämättä hieman; Siisti asunto, kaikki paikat järjestyksessä, selvästi taloudellisesti keskiluokkaisen tai jopa paremminkin toimeentulevan henkilön asunto. Kaunis olohuone, taulu-tv, kirjahylly, koriste-esineitä, pari huonekasvia, kauniit kattokruunut ja tunnelma oli muutenkin erittäin siisti, eikä muukaan asunto jäänyt yhtään huonommaksi. Kaikkialla oli siistiä, ja se huone olisi voinut kuulua kenelle tahansa suomalaiselle, keski-ikäiselle pariskunnalle. Ainoa, mikä rikkoi päältä niin siistin ja "viattoman" kuvan, oli karstainen bongi pyödällä.
Täysin tavallisia ihmisiä, keskiluokkaisen oloisia aina asuntoa ja ihmisiä myöten, ja pöydän ympärillä me kuusi ja bongi. Siinä sitten keskusteltiin kaikenlaista ja bongi kiersi kädestä käteen. Siinä näkyi kahden erilaisen maailman liitoskohta. Kuva hippiporukasta bongeineen ja budipusseineen, sekaisesta asunnosta ja sekoilusta murtui hetkessä, ja luulen ettei monikaan olisi uskonut silmiään.
Taas hieno esimerkki siitä, että kannabis ei ole vain nuorten "muoti-ilmiö" tai ohimenevä vaihe elämässä, jolloin kokeillaan harkitsematta sitä sun tätä. Kannabis kuuluu kaikille, läpi elämän, eikä kukaan voi tulla tuohon asuntoon sanomaan elämän menevän pilalle "hUUUmeiden" käytöstä.
Point you should've taken: Älä syytä ihmisten ongelmista kasvia. Itse olen tullut sen kanssa toimeen jo pitkään, eikä sillä ole ollut juurikaan vaikutusta elämääni - paitsi positiivisesti. Samaa viestiä näkyy myös kaikkialla muuallakin. Vaikka eihän kukaan voi väittää, etteikö kannabiksellakin saisi elämäänsä sekaisin.
Jujun sanoin: "niinku holi,sitä pitää osata käyttää, oli miten oli, meikäläinen päräyttää!"
Kävelimme siis bussipysäkiltä vähän matkaa erään tuttavani ystävien luokse, ja pihaan kääntyessämme kysyin asukoo tämä tyyppi porukoillaan. Iso talo, iso piha, kaksi autoa pihassa - tottakai joitain stereotypioita oli päässä, ja analysointini etukäteen toi uudenlaisen kokemuksen.
Kävelimme sisään, ja hämmästyin kieltämättä hieman; Siisti asunto, kaikki paikat järjestyksessä, selvästi taloudellisesti keskiluokkaisen tai jopa paremminkin toimeentulevan henkilön asunto. Kaunis olohuone, taulu-tv, kirjahylly, koriste-esineitä, pari huonekasvia, kauniit kattokruunut ja tunnelma oli muutenkin erittäin siisti, eikä muukaan asunto jäänyt yhtään huonommaksi. Kaikkialla oli siistiä, ja se huone olisi voinut kuulua kenelle tahansa suomalaiselle, keski-ikäiselle pariskunnalle. Ainoa, mikä rikkoi päältä niin siistin ja "viattoman" kuvan, oli karstainen bongi pyödällä.
Täysin tavallisia ihmisiä, keskiluokkaisen oloisia aina asuntoa ja ihmisiä myöten, ja pöydän ympärillä me kuusi ja bongi. Siinä sitten keskusteltiin kaikenlaista ja bongi kiersi kädestä käteen. Siinä näkyi kahden erilaisen maailman liitoskohta. Kuva hippiporukasta bongeineen ja budipusseineen, sekaisesta asunnosta ja sekoilusta murtui hetkessä, ja luulen ettei monikaan olisi uskonut silmiään.
Taas hieno esimerkki siitä, että kannabis ei ole vain nuorten "muoti-ilmiö" tai ohimenevä vaihe elämässä, jolloin kokeillaan harkitsematta sitä sun tätä. Kannabis kuuluu kaikille, läpi elämän, eikä kukaan voi tulla tuohon asuntoon sanomaan elämän menevän pilalle "hUUUmeiden" käytöstä.
Point you should've taken: Älä syytä ihmisten ongelmista kasvia. Itse olen tullut sen kanssa toimeen jo pitkään, eikä sillä ole ollut juurikaan vaikutusta elämääni - paitsi positiivisesti. Samaa viestiä näkyy myös kaikkialla muuallakin. Vaikka eihän kukaan voi väittää, etteikö kannabiksellakin saisi elämäänsä sekaisin.
Jujun sanoin: "niinku holi,sitä pitää osata käyttää, oli miten oli, meikäläinen päräyttää!"
tiistai 19. toukokuuta 2009
Kannabis, media, eurovaalit ja IHMISET
Noniin, nytpä lähti päivä kivasti käyntiin Iltalehden keskustelufoorumia selaillessa, aiheena jälleen se iänikuinen kannabis.
On outoa miten ihmiset reagoivat eri tavalla annettuun tietoon. 70-luvulla kansanedustajat sano et nyt tää on laitonta, niin ihmisten asenne oli jotakuinkin että "Jaaha". Nyt, sama taho eri ihmiset, sanovat että ehkä sen pitäisikin olla laillista? Ja heti alkaa helvetillinen älämölö siitä että ei me nyt jumalauta hUUUmeita laillisteta!
Siis onko nyt havaittavissa jonkinlaista ristiriitaa? Ihmiset toimivat Suomen Lain mukaan joka päivä, mutta jos Suomen Laista päättävät, ne fiksut kansalaiset, jotka on valittu tästä päättämään ja joiden sanaa totellaan joka päivä, sanovat että kannabiksen ehkä sittenkin tulisi olla laillista, ei se näiden luupäiden ajatuksiin mahdu että ehkä tällä kaikella kuitenkin olisi joku syynsä?
EIKÖ SE JUMALAUTA MENE PERILLE, KYSYN VAAN?
Positiivista kyllä, me luemme joka päivä lehdestä kannabis-aiheisia uutisia, ja kuitenkin 9/10 uutisista on jollain tasolla positiivisia. Eri juttuna on sitten nämä
usko ja urheilu -tyyppiset sivustot ja niiden innoittama uutisointi, jossa pohjana on joko jonkun 28-vuotiaan mielenterveys/päihde/alkoholi -ongelmaisen kauhuntarina kuinka kaikki alkoi ganjasta (jep, ihan varmaan se on se syy) tai sitten vääristeltyjä tilastoja siitä miten kannabiskuolemia on viimevuonna ollut yli 100! Hyvä yritys, PELLET, mutta kun kannabikseen ei voi kuolla eikä sen ole ikinä todettu aiheuttavan kuolemia.
Jos kannabiksesta kerrotaan info puolueettomana, hyvät ja huonot puolet, vääristelemättä, ylimääräisiä sanankäänteitä käyttämättä ja kaikin puolin selvästi, on lopputulos se ettei kannabiksesta löydy asiaa joka estäisi laillistamisen, tai dekriminalisoinnin. Jos jokainen ihminen näkee puhtaat faktat, on hän sitä mieltä että ei se laillistaminen niin paha asia ole.
Tässä nouseekin ongelma taas eteen: Suomalaiset ovat niin saatanan tyhmiä. Eihän nämä median ja valtion aivopesemät lampaat ymmärrä mistään mitään. Päässä raikaa muutama asia, VIINA VIINA VIINA, MAMUT VITTUUN MAMUT VITTUUN MAMUT VITTUUN, sekä KANNABIS ON HUUME, KANNABIS ON HUUME, KANNABIS ON HUUME.
On se surullista.
Ennen on aina uskottu, että ihmisten mielet muutetaan auktoriteetilla. FAIL. Eipä näköjään muutetakaan. Tässä parhaita kommentteja Iltalehden keskustelusta.
"ei jumalauta.. kalasteleeko aivottomat kaltaisiltaan ääniä, helvetti soikoon sentäään!! Tässä taas oiva keino kaunistella tilastoja kun tehdään huumeista laillisia, juupajuu! Eikö nuo edustajat tajua enään mistään mitään. Tässä sen näkee kun edustjaksi pääsee äänillä niin minkämoiset marihuana-aivot on asioistaMME päättämässä. Joku palikkatesti JA huumetesti pakolliseksi päättäjille..PRKKL!!!"
Älykkyyden huipentuma. Miksi emme äänestäneet tätä miestä eduskuntaan päättämään asioista, koska hän selkeästi hallitsee sen paremmin. Ei, tehdään hänestä saman tien diktaattori! Kyllä, se on siinä.
Jos seuraa kannabiksen puolustajien ja vastustajien puheita nykypäivänä, huomaa selkeän eron; ganjan puolustajat ovat asiallisia ja kertovat tietonsa niin hyvin kuin osaavat. Kannabiksen VASTUSTAJAT taasen... oh boy. Siis eihän siitä sössötyksestä meinaa saada selvää. Teksti on epätasaista, yleensä välimerkitöntä, täynnä kirjotusvirheitä, ja faktat...niitä ei ole. Aina vaan heitellään samoja porttiteorioita ja mitälie kannabispiikkitappaa -läppiä.
Eikö sen näe jo jutuista,että kumpi tässä on se fiksumpi yksilö?
Sama toimii myös netin ulkopuolella; Itse keskustelin äitini kanssa aiheesta aikoinaan, ja kerroin selkeästi kantani kannabikseen, mutta silloin kielsin käyttöni. Noh, pelkästään se että olin möynteisellä kannalla kannabiksen suhteen johti siihen, että olin vähintään "idiootti, narkkari" ja vielä "katuojassa 10v päästä makaava hippi".
Että jos tällaista ihminen saa kuulla omalta äidiltään, joka muuten on sosiaalialalla duunissa ja noin muuten kohtuu nuorekas ja hmm... nykymenosta "valveutunut" etten sanoisi, niin kyllä siinä on kannabisvalistus purrut valitettavan kovaa ja hamppuhysteria menee HIEMAN LIIAN PITKÄLLE.
Nyt en jaksa valitettavasti enää kirjoittaa, vaikka asiaa riittäisi, mutta lähiaikoina saan varmasti lisää buustia kirjottamiseen koska aihe on pinnalla. Valittelen myös aggressiivisesta kirjoituksesta sekä paikoin ehkä asiattomasta, mutta kyllähän se v*tuttaa kun jengi on niin tyhmää.
Peace and out!
np: Sean Paul - We'll Be Burnin' (Legalize it)
On outoa miten ihmiset reagoivat eri tavalla annettuun tietoon. 70-luvulla kansanedustajat sano et nyt tää on laitonta, niin ihmisten asenne oli jotakuinkin että "Jaaha". Nyt, sama taho eri ihmiset, sanovat että ehkä sen pitäisikin olla laillista? Ja heti alkaa helvetillinen älämölö siitä että ei me nyt jumalauta hUUUmeita laillisteta!
Siis onko nyt havaittavissa jonkinlaista ristiriitaa? Ihmiset toimivat Suomen Lain mukaan joka päivä, mutta jos Suomen Laista päättävät, ne fiksut kansalaiset, jotka on valittu tästä päättämään ja joiden sanaa totellaan joka päivä, sanovat että kannabiksen ehkä sittenkin tulisi olla laillista, ei se näiden luupäiden ajatuksiin mahdu että ehkä tällä kaikella kuitenkin olisi joku syynsä?
EIKÖ SE JUMALAUTA MENE PERILLE, KYSYN VAAN?
Positiivista kyllä, me luemme joka päivä lehdestä kannabis-aiheisia uutisia, ja kuitenkin 9/10 uutisista on jollain tasolla positiivisia. Eri juttuna on sitten nämä
usko ja urheilu -tyyppiset sivustot ja niiden innoittama uutisointi, jossa pohjana on joko jonkun 28-vuotiaan mielenterveys/päihde/alkoholi -ongelmaisen kauhuntarina kuinka kaikki alkoi ganjasta (jep, ihan varmaan se on se syy) tai sitten vääristeltyjä tilastoja siitä miten kannabiskuolemia on viimevuonna ollut yli 100! Hyvä yritys, PELLET, mutta kun kannabikseen ei voi kuolla eikä sen ole ikinä todettu aiheuttavan kuolemia.
Jos kannabiksesta kerrotaan info puolueettomana, hyvät ja huonot puolet, vääristelemättä, ylimääräisiä sanankäänteitä käyttämättä ja kaikin puolin selvästi, on lopputulos se ettei kannabiksesta löydy asiaa joka estäisi laillistamisen, tai dekriminalisoinnin. Jos jokainen ihminen näkee puhtaat faktat, on hän sitä mieltä että ei se laillistaminen niin paha asia ole.
Tässä nouseekin ongelma taas eteen: Suomalaiset ovat niin saatanan tyhmiä. Eihän nämä median ja valtion aivopesemät lampaat ymmärrä mistään mitään. Päässä raikaa muutama asia, VIINA VIINA VIINA, MAMUT VITTUUN MAMUT VITTUUN MAMUT VITTUUN, sekä KANNABIS ON HUUME, KANNABIS ON HUUME, KANNABIS ON HUUME.
On se surullista.
Ennen on aina uskottu, että ihmisten mielet muutetaan auktoriteetilla. FAIL. Eipä näköjään muutetakaan. Tässä parhaita kommentteja Iltalehden keskustelusta.
"ei jumalauta.. kalasteleeko aivottomat kaltaisiltaan ääniä, helvetti soikoon sentäään!! Tässä taas oiva keino kaunistella tilastoja kun tehdään huumeista laillisia, juupajuu! Eikö nuo edustajat tajua enään mistään mitään. Tässä sen näkee kun edustjaksi pääsee äänillä niin minkämoiset marihuana-aivot on asioistaMME päättämässä. Joku palikkatesti JA huumetesti pakolliseksi päättäjille..PRKKL!!!"
Älykkyyden huipentuma. Miksi emme äänestäneet tätä miestä eduskuntaan päättämään asioista, koska hän selkeästi hallitsee sen paremmin. Ei, tehdään hänestä saman tien diktaattori! Kyllä, se on siinä.
Jos seuraa kannabiksen puolustajien ja vastustajien puheita nykypäivänä, huomaa selkeän eron; ganjan puolustajat ovat asiallisia ja kertovat tietonsa niin hyvin kuin osaavat. Kannabiksen VASTUSTAJAT taasen... oh boy. Siis eihän siitä sössötyksestä meinaa saada selvää. Teksti on epätasaista, yleensä välimerkitöntä, täynnä kirjotusvirheitä, ja faktat...niitä ei ole. Aina vaan heitellään samoja porttiteorioita ja mitälie kannabispiikkitappaa -läppiä.
Eikö sen näe jo jutuista,että kumpi tässä on se fiksumpi yksilö?
Sama toimii myös netin ulkopuolella; Itse keskustelin äitini kanssa aiheesta aikoinaan, ja kerroin selkeästi kantani kannabikseen, mutta silloin kielsin käyttöni. Noh, pelkästään se että olin möynteisellä kannalla kannabiksen suhteen johti siihen, että olin vähintään "idiootti, narkkari" ja vielä "katuojassa 10v päästä makaava hippi".
Että jos tällaista ihminen saa kuulla omalta äidiltään, joka muuten on sosiaalialalla duunissa ja noin muuten kohtuu nuorekas ja hmm... nykymenosta "valveutunut" etten sanoisi, niin kyllä siinä on kannabisvalistus purrut valitettavan kovaa ja hamppuhysteria menee HIEMAN LIIAN PITKÄLLE.
Nyt en jaksa valitettavasti enää kirjoittaa, vaikka asiaa riittäisi, mutta lähiaikoina saan varmasti lisää buustia kirjottamiseen koska aihe on pinnalla. Valittelen myös aggressiivisesta kirjoituksesta sekä paikoin ehkä asiattomasta, mutta kyllähän se v*tuttaa kun jengi on niin tyhmää.
Peace and out!
np: Sean Paul - We'll Be Burnin' (Legalize it)
maanantai 23. helmikuuta 2009
Kannabis ja Ihmissuhde
Tässä ihan hetki sitten tapahtui mielenkiintoinen tilanne, kun minun piti valita kahdesta vaihtoehdosta. Tämä sattui nykyajan ihmeiden takia koneen äärellä, joten päätinkin kirjoittaa siitä pienen blogitekstin.
Eli olen pitkään suunnitellut meneväni ulos syömään ja elokuviin erään nuoren, kauniin ja mielenkiintoisen naisen kanssa. Kaikki on mennyt ihan mukavasti ja näin, tullaan hyvin juttuun eikä mitään ongelmaa. Paitsi yksi. Nimittäin kannabiksen käyttöni. Tiesin sen nousevan ongelmaksi tämän tapauksen kanssa, koska siitä oli vittumaiseen sävyyn vihjailtu ennenkin, tosin olen varhaisemmassa vaiheessa ignorannut täysin. Nyt kuitenkin päätin keskustella asian kerralla loppuun asti, ettei jää kenellekään mitään epäselvää sitten. Samaan tapaan kuin edellisessä tekstissänikin, halusin ottaa asian esille etukäteen, ettei tarvitse jälkeenpäin sitten riidellä aiheesta.
Aloitin sitten keskustelun mielestäni epäitsekkäästi ja yritin niinkuin antaa pehmeän laskeutumisen tähän asiaan sillä, että voin poistaa sen hänen silmistään. Voin olla olematta päihtynyt hänen seurassaan, voin poistaa koko kannabiasian elämästäni niiltä osa-alueilta, joissa hän on millään tapaa mukana. Käytäisiin ulkona,tutustuttaisiin paremmin ja jos tuntuu että hommasta tulee jotain, voi sitten miettiä asioita monessa suhteessa uudelleen.
Onko tämä itsensä pettämistä? Ei oikeastaan, koska mielestäni asia ei ole ongelma ennenkuin päästään varsinaiseen tilanteeseen jossa ongelma esiintyy. Sama kun et haluaisi asua vuokratalossa sen takia että tiedät ettet vuonna 2018 Kesäkuussa pysty maksamaan vuokraa. Tietty se ongelma ei katoa mihinkään mutta tilanteet muuttuvat aina. Miksi siis tuollaistakin asiaa murehtia etukäteen - voihan olla että ensimmäisten deittien aikana huomaisi että on muita seikkoja miksi homma ei toimi. Tai että huomaakin ekojen kuukausien aikana ettei se talo sitten ollutkaan niin mukava, jolloin tilanne ratkeaa itsestään jo etukäteen.
Mutta ei. Eli jos minä harrastan kyseistä asiaa edes vähän, piilossa, omassa nurkassani joskus ilman että siitä tietää KUKAAN muu, siltikään tämä henkilö ei suostu lähtemään ulos kanssani.
Okei, kuulostaa uskomattomalta, mutta ei oikeastaan. Normaalia käytöstä keski-ikäiseltä, konservatiiviselta porvarinaiselta, joka on Suomen huumepolitiikan luoman illuusion uhri, ja joka käyttää mitä tahansa epärelevanttiakin taistellakseen faktoja vastaan kuitenkin oman tietoisuutensa rajoissa. Mutta että nuori nainen, joka on vielä kaikin puolin fiksun oloinen ja tuntuisi ymmärtävän monista asioista keskivertoa enemmän.
Ymmärrän että ei kukaan halua jakaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka kannattaa asioita joista itse ei pidä tai joita jopa vihaa. Vähän sama, kuin itse menisin naimisiin vaikkapa pirinistin kanssa. Mutta, ei silti toisen huumeidenkäyttö estäisi itseäni käymästä useammillakin deiteillä hänen kanssaan. Ei muutamissa deiteissä ole vielä kysymys elämän jakamisesta, mutta jos ruvetaan puhua esimerkiksi vakituisesta seurustelusta, kyllä mun täytyisi silloin ainakin keskustella toisen huumeongelmasta ja mahdollisesti yrittää auttaa häntä selviämään asian kanssa, tai lähinnä sitä ilman - mutta ei se helvetti soikoon itseäni estäisi tutustumasta syvemmin henkilöön tuollaisen pikkuseikan takia, etenkin jos tiedän siitä jo ennen ensimmäisiäkään treffejä. Nämä kun tuppaavat olemaan asioita, jotka tulevat ilmi liian myöhään.
Okei, se voi olla että mä olen ylisuvaitsevainen, mutta en silti suostu ymmärtämään. Tai haluaisin, mutta en vain ymmärrä.
Mielenkiintoisinta tässä on argumenttien taso, kun asiaa kysytään itse henkilöltä. Keskustelun oikeastaan päätyttyä, otin oikopolun takaisin ja kysyin että noniin, voitaisiinko me nyt jutella asiasta objektiivisesti, että mikä siinä sitten on että se häiritsee niin kovasti, ettei edes ulkona voi paria kertaa käydä. Vastaukseksi sain roiman kasan erinäistä ölinää, muun muassa kannabiksen laittomuudesta ja siitä "vaahtoamisen" tuomasta suunnattomasta vitutuksesta kyseiselle henkilölle.
Noh, tuohon "vaahtoamiseen" en edes palaa, koska tuosta minua on syytetty ennenkin ja siksi tämän blogin kirjoitus on alunperin lähtenyt - ensimmäisessä tekstissä kerroin juuri elämäntavastani ja omasta suhtautumisestani asiaan, ja kertaakaan en ole tuon blogitekstin lukeneelta saanut kommenttia että olisin tyyliin se Jehova joka vaahtoaa omasta asiastaan kuin se olisi ainoa mitä elämästä löytyy.
Faktaa: En siis vaahtoa. Sen voinee jokainen päätellä ensimmäisestä blogitekstistäni, ja jos et ole sitä lukenut on sinulla nyt hyvää aikaa rullata alaspäin ja lukea se. Voinet sitten palata takaisin tämän pariin.
Laittomuus. Okei, PARISUHTEESSA se tuo tietynlaisen ongelman; näet usein, olet puhelinyhteydessä, kumppani tekee jotain rikollista -> saatat joutua ikävään tilanteeseen, jossa sinulta kysellään ja sinuakin mahdollisesti syytetään jostain. Mutta deittailu? Eh... not so much.
Toisaalta tässäkin täytyy muistaa kuitenkin kenestä kysymys; en minkään sen pirinistin kanssa niille deiteille menisi, jos se olisi joka treffeillä pireissä. Mutta, jos se on muulla ajalla tapahtuvaa toimintaa joka ei minuun vaikuta millään tapaa, on minulle aivan v*tun sama mitä se ihminen tekee muuten sitten. Nimenomaan ENNEN kuin päästään mihinkään varsinaiseen parisuhteeseen.
Joten minä en ymmärrä. Miksi avauduin tästä? Siksi, että tämä on niitä päivittäin eteen tulevia asioita, joita varmasti jokaisella kannabiksen ystävällä tulee vastaan, ja halusin jakaa tämänkin tiedon ja kokemuksen teille kaikille. Jos joku saa tästä uutta näkökulmaa elämäänsä tai ihmissuhteeseensa suhteen "stonerina" tai suhteen kannabiskielteisenä henkilönä, helvetin hyvä. JOs tämä oli yhdenkin mielestä asiatekstiä, helvetin hyvä. Jos sulla on jotain sanottavaa, niin alareunasta löytyy kommentointikohta, jonka pitäisi olla avoinna jokaiselle, ei vaadi edes sisäänkirjautumista. ^^
Tällä tekstillä ei oikeastaan muuta sanomaa ollut kuin teksti itse. Loppusanoihin voisi tulla vaikka seuraavaa:
Älä kulje onnesi ohi, koska tarkkanenäisyytesi ei anna sinulle hetken rauhaa.
Peace!
fiilismusat: Kottonmouth Kings - Proud To Be A Stoner
Eli olen pitkään suunnitellut meneväni ulos syömään ja elokuviin erään nuoren, kauniin ja mielenkiintoisen naisen kanssa. Kaikki on mennyt ihan mukavasti ja näin, tullaan hyvin juttuun eikä mitään ongelmaa. Paitsi yksi. Nimittäin kannabiksen käyttöni. Tiesin sen nousevan ongelmaksi tämän tapauksen kanssa, koska siitä oli vittumaiseen sävyyn vihjailtu ennenkin, tosin olen varhaisemmassa vaiheessa ignorannut täysin. Nyt kuitenkin päätin keskustella asian kerralla loppuun asti, ettei jää kenellekään mitään epäselvää sitten. Samaan tapaan kuin edellisessä tekstissänikin, halusin ottaa asian esille etukäteen, ettei tarvitse jälkeenpäin sitten riidellä aiheesta.
Aloitin sitten keskustelun mielestäni epäitsekkäästi ja yritin niinkuin antaa pehmeän laskeutumisen tähän asiaan sillä, että voin poistaa sen hänen silmistään. Voin olla olematta päihtynyt hänen seurassaan, voin poistaa koko kannabiasian elämästäni niiltä osa-alueilta, joissa hän on millään tapaa mukana. Käytäisiin ulkona,tutustuttaisiin paremmin ja jos tuntuu että hommasta tulee jotain, voi sitten miettiä asioita monessa suhteessa uudelleen.
Onko tämä itsensä pettämistä? Ei oikeastaan, koska mielestäni asia ei ole ongelma ennenkuin päästään varsinaiseen tilanteeseen jossa ongelma esiintyy. Sama kun et haluaisi asua vuokratalossa sen takia että tiedät ettet vuonna 2018 Kesäkuussa pysty maksamaan vuokraa. Tietty se ongelma ei katoa mihinkään mutta tilanteet muuttuvat aina. Miksi siis tuollaistakin asiaa murehtia etukäteen - voihan olla että ensimmäisten deittien aikana huomaisi että on muita seikkoja miksi homma ei toimi. Tai että huomaakin ekojen kuukausien aikana ettei se talo sitten ollutkaan niin mukava, jolloin tilanne ratkeaa itsestään jo etukäteen.
Mutta ei. Eli jos minä harrastan kyseistä asiaa edes vähän, piilossa, omassa nurkassani joskus ilman että siitä tietää KUKAAN muu, siltikään tämä henkilö ei suostu lähtemään ulos kanssani.
Okei, kuulostaa uskomattomalta, mutta ei oikeastaan. Normaalia käytöstä keski-ikäiseltä, konservatiiviselta porvarinaiselta, joka on Suomen huumepolitiikan luoman illuusion uhri, ja joka käyttää mitä tahansa epärelevanttiakin taistellakseen faktoja vastaan kuitenkin oman tietoisuutensa rajoissa. Mutta että nuori nainen, joka on vielä kaikin puolin fiksun oloinen ja tuntuisi ymmärtävän monista asioista keskivertoa enemmän.
Ymmärrän että ei kukaan halua jakaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka kannattaa asioita joista itse ei pidä tai joita jopa vihaa. Vähän sama, kuin itse menisin naimisiin vaikkapa pirinistin kanssa. Mutta, ei silti toisen huumeidenkäyttö estäisi itseäni käymästä useammillakin deiteillä hänen kanssaan. Ei muutamissa deiteissä ole vielä kysymys elämän jakamisesta, mutta jos ruvetaan puhua esimerkiksi vakituisesta seurustelusta, kyllä mun täytyisi silloin ainakin keskustella toisen huumeongelmasta ja mahdollisesti yrittää auttaa häntä selviämään asian kanssa, tai lähinnä sitä ilman - mutta ei se helvetti soikoon itseäni estäisi tutustumasta syvemmin henkilöön tuollaisen pikkuseikan takia, etenkin jos tiedän siitä jo ennen ensimmäisiäkään treffejä. Nämä kun tuppaavat olemaan asioita, jotka tulevat ilmi liian myöhään.
Okei, se voi olla että mä olen ylisuvaitsevainen, mutta en silti suostu ymmärtämään. Tai haluaisin, mutta en vain ymmärrä.
Mielenkiintoisinta tässä on argumenttien taso, kun asiaa kysytään itse henkilöltä. Keskustelun oikeastaan päätyttyä, otin oikopolun takaisin ja kysyin että noniin, voitaisiinko me nyt jutella asiasta objektiivisesti, että mikä siinä sitten on että se häiritsee niin kovasti, ettei edes ulkona voi paria kertaa käydä. Vastaukseksi sain roiman kasan erinäistä ölinää, muun muassa kannabiksen laittomuudesta ja siitä "vaahtoamisen" tuomasta suunnattomasta vitutuksesta kyseiselle henkilölle.
Noh, tuohon "vaahtoamiseen" en edes palaa, koska tuosta minua on syytetty ennenkin ja siksi tämän blogin kirjoitus on alunperin lähtenyt - ensimmäisessä tekstissä kerroin juuri elämäntavastani ja omasta suhtautumisestani asiaan, ja kertaakaan en ole tuon blogitekstin lukeneelta saanut kommenttia että olisin tyyliin se Jehova joka vaahtoaa omasta asiastaan kuin se olisi ainoa mitä elämästä löytyy.
Faktaa: En siis vaahtoa. Sen voinee jokainen päätellä ensimmäisestä blogitekstistäni, ja jos et ole sitä lukenut on sinulla nyt hyvää aikaa rullata alaspäin ja lukea se. Voinet sitten palata takaisin tämän pariin.
Laittomuus. Okei, PARISUHTEESSA se tuo tietynlaisen ongelman; näet usein, olet puhelinyhteydessä, kumppani tekee jotain rikollista -> saatat joutua ikävään tilanteeseen, jossa sinulta kysellään ja sinuakin mahdollisesti syytetään jostain. Mutta deittailu? Eh... not so much.
Toisaalta tässäkin täytyy muistaa kuitenkin kenestä kysymys; en minkään sen pirinistin kanssa niille deiteille menisi, jos se olisi joka treffeillä pireissä. Mutta, jos se on muulla ajalla tapahtuvaa toimintaa joka ei minuun vaikuta millään tapaa, on minulle aivan v*tun sama mitä se ihminen tekee muuten sitten. Nimenomaan ENNEN kuin päästään mihinkään varsinaiseen parisuhteeseen.
Joten minä en ymmärrä. Miksi avauduin tästä? Siksi, että tämä on niitä päivittäin eteen tulevia asioita, joita varmasti jokaisella kannabiksen ystävällä tulee vastaan, ja halusin jakaa tämänkin tiedon ja kokemuksen teille kaikille. Jos joku saa tästä uutta näkökulmaa elämäänsä tai ihmissuhteeseensa suhteen "stonerina" tai suhteen kannabiskielteisenä henkilönä, helvetin hyvä. JOs tämä oli yhdenkin mielestä asiatekstiä, helvetin hyvä. Jos sulla on jotain sanottavaa, niin alareunasta löytyy kommentointikohta, jonka pitäisi olla avoinna jokaiselle, ei vaadi edes sisäänkirjautumista. ^^
Tällä tekstillä ei oikeastaan muuta sanomaa ollut kuin teksti itse. Loppusanoihin voisi tulla vaikka seuraavaa:
Älä kulje onnesi ohi, koska tarkkanenäisyytesi ei anna sinulle hetken rauhaa.
Peace!
fiilismusat: Kottonmouth Kings - Proud To Be A Stoner
lauantai 14. helmikuuta 2009
Pitkästä aikaa
Noniin, on kulunut kauan edellisestä tekstistä, ja tietyistä syistä rupesin pitämään tätä sellaisena "asiablogina" jossa on tarkoitus kertoa lähinnä omasta elämästäni ja kokemuksistani kannabiksen ympärillä, ja jättää henkilökohtaiset päivittäiset avautumiset toiseen blogiin.
Nyt kuitenkin ajattelin mainita pari viimeaikaista tapahtumaa, joista olen tietyllä tasolla ylpeä.
Opiskelen siis eräässä koulussa ensimmäistä vuotta, ja olisi tarkoitus valita suuntautumisvaihtehto jo tänä keväänä. Tein jo valintani, mutta sellaiseen vaihtoehtoon, johon pääsee vain hakemuksen ja haastattelun kautta.
Suuntautumisessa on siis tarkoituksena perustaa ihan oikea yritys opiskelijavoimin, ja sen kautta sitten tehdä muille yrityksille tai tahoille kaikenlaisia projekteja kuten tapahtumien järjestämistä, nettisivuja yms. mitä nyt meidän osaamisellamme onnistuu.
Hakemus oli perinteinen, lyhyesti kerroin osaamisestani ja kiinnostuksestani vaihtoehtoon ynnä muuta sellaista. Mutta sitten tuli haastattelupäivä.
Kävelin normaalisti sisään haastatteluun, sanottiin käsipäivää ja istuttiin alas jutustelemaan. Haastattelijoina minua ehkäpä 2-5 vuotta vanhempi, suuntautumisvaihtoehdon viimeistä vuotta käyvä opiskelija, sekä vanhempi herrasmies joka toimi valmentajana koulussa.
Juteltiin siinä asiallisesti, olin alusta asti melko rennolla asenteella, haastatteluhetki oli "kotoisan" oloinen eikä jännittänyt oikeastaan yhtään. Olin jo päättänyt mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, ja sanat olivatkin jo jollain tasolla mielessäni kun tuli seuraava kysymys;
"Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?"
Katsoin hetken kysyjää silmiin, vedin henkeä ja sanoin "Juu, siitä mä halusinkin mainita pari sanaa."
Sitten kerroin kannabikseen liittyvistä asioista, lähinnä aktivismipuolesta ja aiheeseen liittyvästä dokumenttielokuvasta jota olemme tekemässä. En tietenkään maininnut sanallakaan käytöstä, mutta tyhmä saa olla ihminen jos ei tajua.
Joten siis, kerroin olevani kannabisaktivisti,järjestäväni hamppumarssia, puuhaavani aiheesta elokuvaa ja että tämä ei vaikuta millään tapaa omaan työskentelyyni, mutta perustettavan yrityksen julkisuuskuvan kannalta katsoin tämän tarpeelliseksi kertoa. Opiskeluaikanani- todennäköisesti tänä vuonna - elokuva valmistuu ja olen varmaa hieman julkisuudeessa aiheen takia. Lisäksi oma henkilökuvani muodostuu hyvin pitkälti aktivismitoiminnasta ja olen jollain tapaa jatkuvasti asian kanssa tekemisissä. Tämän kaiken kerroin siksi, että mielummin jätän menemättä sille suuntautumisalalle opiskelemaan kuin että siitä tulee ongelmia sitten myöhemmin.
Molemmat haastattelijat kuuntelivat rauhallisesti, ei typerää virnuilua eikä mulkoilua. Sain asiani sanottua, jolloin vanhempi haastattelija totesi, "Hmm, tyylikästä". Sanoi että rohkea veto kertoa tuollaisesta haastattelussa. Mutta ei maininnut, olisiko tästä kuitenkaan estettä valitsemiselle. Haastattelu jatkettiin normaalisti loppuun kuin mitään erikoista ei olisi sanottu, ja toivotin lopuksi hyvää päivänjatkoa.
Niin. Ehkä kaikki eivät ole niin perkeleellisen ennakkoluuloisia. Ehkäpä meillä pienessä "hyvinvointivaltiossa" voi kuitenkin olla oma itsensä, ilman että koko elämä kusee sen takia. On nimittäin vahva tunne siitä, että pääsen kyllä tuonne kouluun, ainakin haastattelijoiden kommentit, ilmeet ja eleet kertoivat siitä että heistä voisin olla hyvinkin sopiva sinne.
Ja kyllä, toinen haastattelija kirjoitti "kannabisaktivisti" papereihinsa. Eli se voinee vaikuttaa, jos valintajoukkoon sijoittuu muutama kusipää valtion aivopesemä urpo, jolla on hirveät ennakkoluulot kamalia hUUUUmeita kohtaan.
Mutta so far so good, raportoinen tänne sitten kun kuulen miten käy.
Peace!
-Maisteri ihan ite-
Nyt kuitenkin ajattelin mainita pari viimeaikaista tapahtumaa, joista olen tietyllä tasolla ylpeä.
Opiskelen siis eräässä koulussa ensimmäistä vuotta, ja olisi tarkoitus valita suuntautumisvaihtehto jo tänä keväänä. Tein jo valintani, mutta sellaiseen vaihtoehtoon, johon pääsee vain hakemuksen ja haastattelun kautta.
Suuntautumisessa on siis tarkoituksena perustaa ihan oikea yritys opiskelijavoimin, ja sen kautta sitten tehdä muille yrityksille tai tahoille kaikenlaisia projekteja kuten tapahtumien järjestämistä, nettisivuja yms. mitä nyt meidän osaamisellamme onnistuu.
Hakemus oli perinteinen, lyhyesti kerroin osaamisestani ja kiinnostuksestani vaihtoehtoon ynnä muuta sellaista. Mutta sitten tuli haastattelupäivä.
Kävelin normaalisti sisään haastatteluun, sanottiin käsipäivää ja istuttiin alas jutustelemaan. Haastattelijoina minua ehkäpä 2-5 vuotta vanhempi, suuntautumisvaihtoehdon viimeistä vuotta käyvä opiskelija, sekä vanhempi herrasmies joka toimi valmentajana koulussa.
Juteltiin siinä asiallisesti, olin alusta asti melko rennolla asenteella, haastatteluhetki oli "kotoisan" oloinen eikä jännittänyt oikeastaan yhtään. Olin jo päättänyt mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, ja sanat olivatkin jo jollain tasolla mielessäni kun tuli seuraava kysymys;
"Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?"
Katsoin hetken kysyjää silmiin, vedin henkeä ja sanoin "Juu, siitä mä halusinkin mainita pari sanaa."
Sitten kerroin kannabikseen liittyvistä asioista, lähinnä aktivismipuolesta ja aiheeseen liittyvästä dokumenttielokuvasta jota olemme tekemässä. En tietenkään maininnut sanallakaan käytöstä, mutta tyhmä saa olla ihminen jos ei tajua.
Joten siis, kerroin olevani kannabisaktivisti,järjestäväni hamppumarssia, puuhaavani aiheesta elokuvaa ja että tämä ei vaikuta millään tapaa omaan työskentelyyni, mutta perustettavan yrityksen julkisuuskuvan kannalta katsoin tämän tarpeelliseksi kertoa. Opiskeluaikanani- todennäköisesti tänä vuonna - elokuva valmistuu ja olen varmaa hieman julkisuudeessa aiheen takia. Lisäksi oma henkilökuvani muodostuu hyvin pitkälti aktivismitoiminnasta ja olen jollain tapaa jatkuvasti asian kanssa tekemisissä. Tämän kaiken kerroin siksi, että mielummin jätän menemättä sille suuntautumisalalle opiskelemaan kuin että siitä tulee ongelmia sitten myöhemmin.
Molemmat haastattelijat kuuntelivat rauhallisesti, ei typerää virnuilua eikä mulkoilua. Sain asiani sanottua, jolloin vanhempi haastattelija totesi, "Hmm, tyylikästä". Sanoi että rohkea veto kertoa tuollaisesta haastattelussa. Mutta ei maininnut, olisiko tästä kuitenkaan estettä valitsemiselle. Haastattelu jatkettiin normaalisti loppuun kuin mitään erikoista ei olisi sanottu, ja toivotin lopuksi hyvää päivänjatkoa.
Niin. Ehkä kaikki eivät ole niin perkeleellisen ennakkoluuloisia. Ehkäpä meillä pienessä "hyvinvointivaltiossa" voi kuitenkin olla oma itsensä, ilman että koko elämä kusee sen takia. On nimittäin vahva tunne siitä, että pääsen kyllä tuonne kouluun, ainakin haastattelijoiden kommentit, ilmeet ja eleet kertoivat siitä että heistä voisin olla hyvinkin sopiva sinne.
Ja kyllä, toinen haastattelija kirjoitti "kannabisaktivisti" papereihinsa. Eli se voinee vaikuttaa, jos valintajoukkoon sijoittuu muutama kusipää valtion aivopesemä urpo, jolla on hirveät ennakkoluulot kamalia hUUUUmeita kohtaan.
Mutta so far so good, raportoinen tänne sitten kun kuulen miten käy.
Peace!
-Maisteri ihan ite-
tiistai 28. lokakuuta 2008
Minä, mun elämä ja kannabis
Noniin, pitkästä aikaa sain oikeasti aihetta kirjoittaa vähän blogia taasen. Tämä ei siis ole minkäänlainen vihainen palaute kenellekään, vaan yksinkertaisesti asioiden selventämistä.
Kannabis. Jep, käytän, niinkuin se olisi jo syytä pelkästään tämän blogin perusteella ymmärtää. Jokainen asiasta vähänkään perillä oleva tietää, ettei ole helppoa olla julkipolttelija nyky-Suomessa, kun laki sanoo mitä sanoo. Kannabis on siis huume, vaarallinen, parhaiden valistajien mukaan tappava aine, joka johtaa tottakai vahvempiin aineisiin. Tämän jokainen asiaan vihkiytynyt tietää vääräksi tiedoksi.
Olen täysin avoin käytöstäni. Syy tähän on täysin yhteiskunnallinen - jos tumppaan jointin, avaan mukavalle eläkepäiviään viettävälle vanhukselle kaupan oven ja toivotan hyvää iltaa, vaikutanko vaaralliselta narkkarilta? En toivottavasti. Tuskin mummeli tuossa tilanteessa juoksee karkuun, koska hupparissani sattuu olemaan kannabiksenlehtiä vaikka lampaiden syödä - kirjaimellisesti. Mutta miten mulla on varaa olla täysin avoin, kun kuitenkin kyseessä on vakava huume jonka yhteiskunta tuomitsee täysin? Yksinkertaista. Ei mulla olekaan varaa siihen. Ei mulla oo varaa välillä ostaa edes ruokaan, niin mistä rahasta maksan sakot, 50-200 euron luokkaa tapauksesta riippuen. Eipä mistään. Mutta, hyödyt voittavat haitat taas tässäkin asiassa. Voin maksaa sadan euron sakot kerran vuodessa tai vaikka kuussa, jos sillä seurauksella päivittäin muutan ihmisten käsityksiä kannabiksesta. Ihmiset näkee mut kaupungilla, hampunlehtiä nutussa, ja tottakai suurin osa heistä myös tajuaa kuvien merkityksen. Mutta käyttäytymällä asiallisesti ehkä muutan jonkin kotiäidin mielikuvaa meistä, hampuuseista.
Mutta mistä tämä "uhkarohkeus" kumpuaa? Historiasta. Niin viiden tuhannen vuoden takaisesta, kuin omasta lähihistoriastanikin. Kannabis on merkittävästi - ja tarkoitan todella merkittävästi, jopa silminnähtävästi - parantanut elämänlaatuani. Jaksan liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua hyvin, mikä ei ennen tähän kasviin tutustumista ollut mahdollista. Olen monta kertaa pohtinut, mikähän siinä on että se saa "normaalit" asiat tuntumaan siltä, miltä sen ehkäpä pitäisi tuntua. Noh, olen tullut pohdinnoissa lopputulokseen, lopultakin.
Kuten tiedämme, kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Ei ole yhtä elementtiä, minkä muuttamalla kaikki kääntyy paremmaksi. Nyky-yhteiskunnassa kaikki ei voi koskaan olla hyvin, mutta palataan siihen joskus muulloin. Huono elämänlaatuni ei missään nimessä ollut mitään tilapäistä, se lienee alkanut jo lapsuudessa. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni lievän ylipainon kanssa, mikä taas vaikutti mielialaan suoraan. Koulukiusaus oli näistä ehkä yksi suurimpia. Enkä puhu nyt mistään jokapäiväisestä koulukiusauksesta. Joka päivä joku lapsi joutuu syrjinnän kohteeksi, useimmiten muutaman kaverin tai kaveriporukan puolesta. Mutta itelläni se oli vähän suurempaa, ainakin musta tuntui että joka ainoa koulussani oli minua vastaan. Ja ne jotka eivät olleet, niitä ei kiinnostanut. Voitte varmaan kuvitella pienissä mielissänne miltä tämä on tuntunut pienestä, tai no, nuoresta miehestä. Ylä-asteella sain ensimmäiset kaverini, ja vasta ammattikouluaikoina ensimmäiset todelliset ystävät. Kuitenkaan en koe tulleeni kohdelluksi yhtään sen huonommin kuin kukaan muukaan. Koulukiusaus on yksi suurimpia ongelmia meidän pienessä Suomessamme, ja se näkyy myös myöhemmällä iällä muunmuassa masentuneisuutena, itsemurhaluvuissa, alkoholin - ja kuten allekirjoittaneella - päihteiden käyttönä.
Mutta, koen kuitenkin ettei päihdekäyttöni ole sitä mitä se on sadoilla, tuhansilla, sadoillatuhansilla muilla Suomessa, Kuitenkin päämäärä päihteitä käyttävällä on useimmiten saada pää sekaisin, tavalla tai toisella. Saada siitä hupia, meininkiä bileisiin ynnä muuta sellaista. Mutta ei, se ei ole mulla sitä. Olen nyt 19 -vuotias, ja käytän kannabista välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen myös käyttänyt paljon alkoholia, en kuitenkaan joka-perjantai-baanalla -tyylillä, mutta ainakin kerran kuussa känni päälle. Ja ei, se ei ole terveellistä huolimatta siitä että sitä harrastaa neljä viidestä suomalaisesta.
Sitten löysin kannabiksen. Alkuun kieltäydyin tiukasti, sehän on sentään huume, vaarallinen enkä tiedä mitä se tekisi mulle itselleni. Uteliaisuus heräsi, ja eikun googlailemaan. Kävin aiheeseen liittyviä sivuja läpi monia päivässä, joskus vietin kokonaisia lauantai- tai sunnuntaipäiviä selaten sivstoja aiheen ympäriltä ja pääsin yhä syvemmälle siinä, mitä se oikeasti oli, miten se pääaiassa vaikuttaa ja mitä haittavaikutuksia sillä oli. Tulin tarkkaan pohdittuani siihen tulokseen, että eipä tuosta suurempaa haittaa ole, enkä uskonut jääväni siihen koukkuun. Olen tupakoinut viikkoja, kuukausiakin yhteen menoon ja sitten lopettanut kuin seinään. En yksinkertaisesti ole ihminen, joka jää helposti koukkuun mihinkään. Koskaan ei ole ollut vieroitusoireita nikotiinista tai mistään muustakaan. Noh, mitäpä siinä sitten kun koodia kaverille että hoitaa pajarit ja eikun kokeilemaan. Ekat savut olivat jännittävät, eksoottiset, ja tottakai alkuun ajatteli niin että "oon kova jätkä, käytän huumeita". Mutta sitten, kun rupesi saamaan niitä pikkupusseja kotiin asti, ja sai rauhassa käydä polttamassa tuhdin jointin ja mennä koneen äärelle tai vain heittäytyä selälleen sängylle, kannabiksen merkitys muuttui. Se ei ollutkaan enää korvaava tuote perjantaipullolle, vaan se oli jotain suurempaa. Pienen jointin jälkeen olo oli parempi, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja mikä parasta - henkinen hyvä olo säilyi monta päivää polttelun jälkeenkin, vaikka vaikutukset menevät ohi muutamassa tunnissa. Sitten siirryttiinkin päivittäiskäyttöön. Ei, en poltellut joka päivä niin, että olisin koko ajan pilvessä, vaan aina kun mahdollisuus salli, vaikkapa koulun jälkeen jointti huuleen ja suunta kohti kotikoloa.
Silloin alkoi ylämäki. Olikin yhtäkkiä kavereita kenen kanssa keskustella asioista, ystäville oli helpompi kertoa asioita sen jälkeen kun käytöstä kerrottuani olinkin saanut positiivista palautetta jne. Jaksoin kuntoilla säännöllisesti, teki mieli laittaa vähän enemmän salaattia lautaselle ja pikku savujen jälkeen unikin maistui paremmin, uni oli syvää eikä painajaisista tietoakaan. Uskon myös vahvasti, että kun kannabis auttoi liikkelle, alkoi isompi lumipallo vierimään. En voi väittää että kaikki olisi kannabiksen ansiota, vaan kun jaksoi liikkua, jaksoi muutenkin paremmin ja sitä myötä jaksoi liikkua vielä vähän lisää. Yleinen olo ja elämänlaatu koheni huomattavasti, tarvittiin vaan jokin auttava voima - tällä kertaa kannabis.
Nyt olo on huomattavasti parempi kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Paino pysyy hallinnassa, pientä ylipainoa on mutta ei mua haittaa, tykkään itestäni tälläisenä. Tosin nyt paino on lähtenyt taas laskuun, kun ei ole ollut liikaa rahaa, opiskelija-elämä on mitä on. Sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, koulu sujuu ja jokapäiväinen elämä ei tunnu ahdistavalta, päin vastoin.
Jossain vaiheessa tätä kaikkea, kun olo alkoi olemaan kunnossa ja katse siirtyi oman olon parantamisesta ympäristöön, rupesin pohtimaan kannabista poliittisena ja yhteiskunnallisena aiheena. Se on kuitenkin laitonta Suomessa, mutta laillista monessa muussa maassa. Lisäksi useissa USA:n maissa kannabiksen lääkekäyttö on sallittua, ja sitä saa siellä todella helposti. Suomessakin lääkekäyttö laillistettiin _erikoistapauksissa_, ja tämänhetkisen tiedon mukaan n. 7 suomalaisella on oikeus käyttää kannabista lääkkeenä. Pelkästään Kaliforniassa kun jo kannabista myyviä 'apteekkeja' on rutkasti yli kolme sataa.
Eli siis, kannabis on parantanut omaa elämänlaatuani, auttanut monia muitakin tuntemiani ihmisiä, sitä käytetään lääkkeenä ympäri maailman, ja se on pääasiassa harmiton aine, jos se nautitaan oikein. Kannabis ei ole johtanut yhteenkään kuolemaan koskaan, eikä siitä ole merkittäviä haittoja ollut koskaan. Miksi siis laitonta? Niinpä, kertokaa mulle. Valtio menettää miljoonia euroja vuodessa verotuloja sen takia, että kannabis pitää kasvattaa itse salassa tai ostaa rikollisilta. Tähän liittynee osittain myös porttiteoria, eli siirtyminen vahvoihin huumeisiin. Kun liikutaan piireissä jossa pyörii mitkä tahansa napit, kokaiini ja amfetamiini yms. OIKEAT huumeet, on kynnys maistaa vähän vieruskaverilta blossin lisäksi muutakin paljon matalmpi. Tätä on hampuusipiireissä, ja ihan kannabista käyttämättömienkin piireissä pohdittu, miksi se oikeastaan on laitonta. Selitystä tälle ei ole löytynyt.
Seuraava askel olikin sitten aktivismi. Kannabis lailliseksi -on yksi tutuimpia sanapareja internetin syövereissä, ja monen asiasta tietävän huulilla. Kuitenkaan tähän ei ole edes lakialoitetta saatu, saatika että kansanäänestystä järjestetty. Tämä johtunee osaksi kannabiksen yhteiskunnallisesta statuksesta. Se on huume. Laiton, vaarallinen huume. Moni ihminen ei vain tahdo käsittää, että huume on vain yhteiskunnan ja lain määritelmä, ei minkään luonnontuotteen nimi. Siispä aloin syventämään tietouttani itse kannabiksen ulkopuolelle politiikkaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Huomasin kannabiskulttuurin Suomessa olevan kovassa nosteessa, sitä käyttää pelkästään suomalaisista sadat tuhannet satunnaisesti, ja tuhannet aktiivisesti. Aktivismia on harrastettu vuosikymmeniä, ja myös Suomen Kannabisyhdistyksellä on ollut omat sormensa sopassa. SKY on kieltämättä parantanut kannabiksen statusta Suomessa, vaikkakin toiminta on hiipunut huomattavasti. Halusin kuitenkin olla mukana edesauttamassa kannabiksen tietä kohti laillistamista, enkä ehkä kovin hiljaisestikaan. On satoja kannabiskulttuurin edustajia, jotka sanovat pitävänsä kulttuurin elossa antamalla lahjoituksia eri yhdistyksille, tai polttelemalla ja kasvattamalla. Kansalaiset, se ei riitä.
Prioriteetti yksi on kadulla. Ei, ei rikollisilla katukauppiailla, vaan kadulla kulkevilla ihmisillä. Kuka hullu on kannabiksen laillistamisen puolella, jos ei ole ikinä nähnyt ihkaelävää hampuusia, saatika tiedä asiasta yhtään mitään. Siispä olen omalla toiminnallani, monien muiden tuttujeni tapaan, pyrkinyt tuomaan kannabista suomalaiseen katukuvaan. Hupparissani on juu hampunlehtiä, ja iso 'Legalize it! (Laillistakaa se!)' teksti. Lisäksi omaan mm. hampunlehdellä koristellun sätkärasian, josta minut voi nähdä kaivamassa tupakkia bussia odotellessa. Ja ei, tämä ei riitä. Olen hiljaa, jos ei kysytä, mutta saatan provosoida ihmsiä kysymään. Mm. lausahdus 'poltinpa hyvän jointin tuossa eilen' poikii lisäkysymyksen, 'MITÄ, KÄYTÄTSÄ HUUUUMEITA!?', josta monen kysymyksen ja vastakysymyksen kautta päästään keskustelemaan aiheesta. Tässäkin monet ihmiset ovat liian varovaisia. Uskokaa pois, ei ne parhaat kaverit hylkää sua sen takia että tunnustat polttelevasi, eikä ainakaan 99% vanhemmista kieltäydy tunnustamasta sinua omaksi lapsekseen sen takia. Mutta, sääntö numero yksi: Älä kerro käytöstäsi tyylillä 'käytän kannabista, joo moi'. Tämä ei valista yhtään ketään, ja tuolla tyylillä kyllä saadaan ihmissuhteet katkeamaan kun ei olla valmiita selittämään asioita yhtään. Myöskään se ei auta, että kannabiksen käytön paljastamisen yhteydessä kerrotaan että 'joo, käytän mä kannabista, ja lisäksi piriä, amfetamiinia, kokaiinia, silloin tällöin heroiinia ja juu, LSD on kiva aine kanssa'. Tälläiseen ihmiseen jopa minä suhtautuisin varauksella, vaikka olen hieman, ja todella tarkoitan sitä että vähän, tietoinen muidenkin aineiden riippuvuusasioista, vaikutuksista ja niihin liittyvistä harmeista. Kuitenkin kannabiksen käytön paljastaminen ei ole maailmanloppu, ei välttämättä mitenkään päin huono asia, se voi myös poikia pelkkiä positiivisia asioita. Tosin, en minäkään nyky-yhteiskunnassa menisi pomolle tai koulukuraattorille tuosta kertomaan. Vähänkin tiukkapipoisempi henkilö pöydän takana niin lähtö tulee mistä tahansa laitoksesta, se on varma.
Kannabiksen laillistamisen, tai edes yleisen hyväksynnän etuja ajamaan ei myöskään riitä se lakialoite. Monesti puhutaan, että tarvitaan kansanedustajan tekemä lakialoite, jota kautta voidaan edes varovaisesti puhua mahdollisesta laillistamisesta. Valta on ihmisillä. Sun naapurilla, sun äidillä, siskon poikaystävän marsun entisen omistajan veljen mummon serkun pojan parhaan kaverin äidillä. Muutos täytyy tapahtua jokapäiväisessä elämässä, ei pienessä pölyisessä toimistossa jossa joku peruspentti selailee aiheeseen liittyviä papereita. Tässä on se syy, miksi olen avoin. Kun ihmisille iskostaa muutaman ajatuksen takaraivoon, se riittää: 1) Tää tyyppi käyttää kannabista 2) Eipä tuosta ole harmia kenellekään, ihan fiksu normaali tyyppi 3) Ihan lupsakka kaverihan se oli, se sitten jaksaa hymyillä. Noniin, siinä on sitten yhden ihmisen pää jo käännetty. Voi olla, että kovapäisimmälle kotiäidille tuo ei vielä riitä, mutta kun samanlaisia tyyppejä on tullut pari vastaan, ei kyseisellä henkilöllä ole varmastikaan yhtään mitään kannabista tai sitä käyttäviä ihmisiä vastaan. Saattaapa laillistamisen koittamisen jälkeen - tai jopa ennen - päätyä itsekin kokeilemaan ihan luonnollisesta uteliaisuudesta.
Tässä on siis syy mun avoimuudelle. Se on auttanut mua, mun kavereita, eikä se ole mulle mikään buusteri bileisiin, vaan ensiarvoisesti lääke ja pieni apu kunnon fyysiseen, henkiseen ja psyykkiseen rentoutumiseen. En pidä meteliä siitä,en käyttäydy tyyliin 'JEE HUUMEET!!'. Jos on ihminen joka ei halua tietää asiasta, en paasaa. Ei tässä mitään Jehovia olla. Mutta jos aiheesta on keskustelu käynnissä, tai joku sitä minulta kysyy, voitte olla sataprosenttisen varmoja että siitä myös kerron. Kerron kaiken minkä tiedän, jonka päälle heitän vielä hyviä oletuksia ja pohdintoja. Koska tässä on se avain laillistamiseen, tai edes yleiseen hyväksyntään. Jos se ei ihmisiä kiinnosta, niin olkoon kiinnostamatta. Itse nautin siitä, tiedän satoja ihmisiä jotka nauttivat siitä, eikä siitä ole harmia kenellekään, joten voin puhtaalla omalla tunnolla todeta, että laittakaa ne jointit palamaan, kyllä se laillinen status sieltä vielä tulee!
PEACE.
-
-
-
-
Huom! Ajatuksen virtaa, ei oo kirjotusvirheitä korjailtu eikä tutkailtu lauseiden taikka kappalejaon järkevyyttä. Näin se vaan on.
Kannabis. Jep, käytän, niinkuin se olisi jo syytä pelkästään tämän blogin perusteella ymmärtää. Jokainen asiasta vähänkään perillä oleva tietää, ettei ole helppoa olla julkipolttelija nyky-Suomessa, kun laki sanoo mitä sanoo. Kannabis on siis huume, vaarallinen, parhaiden valistajien mukaan tappava aine, joka johtaa tottakai vahvempiin aineisiin. Tämän jokainen asiaan vihkiytynyt tietää vääräksi tiedoksi.
Olen täysin avoin käytöstäni. Syy tähän on täysin yhteiskunnallinen - jos tumppaan jointin, avaan mukavalle eläkepäiviään viettävälle vanhukselle kaupan oven ja toivotan hyvää iltaa, vaikutanko vaaralliselta narkkarilta? En toivottavasti. Tuskin mummeli tuossa tilanteessa juoksee karkuun, koska hupparissani sattuu olemaan kannabiksenlehtiä vaikka lampaiden syödä - kirjaimellisesti. Mutta miten mulla on varaa olla täysin avoin, kun kuitenkin kyseessä on vakava huume jonka yhteiskunta tuomitsee täysin? Yksinkertaista. Ei mulla olekaan varaa siihen. Ei mulla oo varaa välillä ostaa edes ruokaan, niin mistä rahasta maksan sakot, 50-200 euron luokkaa tapauksesta riippuen. Eipä mistään. Mutta, hyödyt voittavat haitat taas tässäkin asiassa. Voin maksaa sadan euron sakot kerran vuodessa tai vaikka kuussa, jos sillä seurauksella päivittäin muutan ihmisten käsityksiä kannabiksesta. Ihmiset näkee mut kaupungilla, hampunlehtiä nutussa, ja tottakai suurin osa heistä myös tajuaa kuvien merkityksen. Mutta käyttäytymällä asiallisesti ehkä muutan jonkin kotiäidin mielikuvaa meistä, hampuuseista.
Mutta mistä tämä "uhkarohkeus" kumpuaa? Historiasta. Niin viiden tuhannen vuoden takaisesta, kuin omasta lähihistoriastanikin. Kannabis on merkittävästi - ja tarkoitan todella merkittävästi, jopa silminnähtävästi - parantanut elämänlaatuani. Jaksan liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua hyvin, mikä ei ennen tähän kasviin tutustumista ollut mahdollista. Olen monta kertaa pohtinut, mikähän siinä on että se saa "normaalit" asiat tuntumaan siltä, miltä sen ehkäpä pitäisi tuntua. Noh, olen tullut pohdinnoissa lopputulokseen, lopultakin.
Kuten tiedämme, kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Ei ole yhtä elementtiä, minkä muuttamalla kaikki kääntyy paremmaksi. Nyky-yhteiskunnassa kaikki ei voi koskaan olla hyvin, mutta palataan siihen joskus muulloin. Huono elämänlaatuni ei missään nimessä ollut mitään tilapäistä, se lienee alkanut jo lapsuudessa. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni lievän ylipainon kanssa, mikä taas vaikutti mielialaan suoraan. Koulukiusaus oli näistä ehkä yksi suurimpia. Enkä puhu nyt mistään jokapäiväisestä koulukiusauksesta. Joka päivä joku lapsi joutuu syrjinnän kohteeksi, useimmiten muutaman kaverin tai kaveriporukan puolesta. Mutta itelläni se oli vähän suurempaa, ainakin musta tuntui että joka ainoa koulussani oli minua vastaan. Ja ne jotka eivät olleet, niitä ei kiinnostanut. Voitte varmaan kuvitella pienissä mielissänne miltä tämä on tuntunut pienestä, tai no, nuoresta miehestä. Ylä-asteella sain ensimmäiset kaverini, ja vasta ammattikouluaikoina ensimmäiset todelliset ystävät. Kuitenkaan en koe tulleeni kohdelluksi yhtään sen huonommin kuin kukaan muukaan. Koulukiusaus on yksi suurimpia ongelmia meidän pienessä Suomessamme, ja se näkyy myös myöhemmällä iällä muunmuassa masentuneisuutena, itsemurhaluvuissa, alkoholin - ja kuten allekirjoittaneella - päihteiden käyttönä.
Mutta, koen kuitenkin ettei päihdekäyttöni ole sitä mitä se on sadoilla, tuhansilla, sadoillatuhansilla muilla Suomessa, Kuitenkin päämäärä päihteitä käyttävällä on useimmiten saada pää sekaisin, tavalla tai toisella. Saada siitä hupia, meininkiä bileisiin ynnä muuta sellaista. Mutta ei, se ei ole mulla sitä. Olen nyt 19 -vuotias, ja käytän kannabista välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen myös käyttänyt paljon alkoholia, en kuitenkaan joka-perjantai-baanalla -tyylillä, mutta ainakin kerran kuussa känni päälle. Ja ei, se ei ole terveellistä huolimatta siitä että sitä harrastaa neljä viidestä suomalaisesta.
Sitten löysin kannabiksen. Alkuun kieltäydyin tiukasti, sehän on sentään huume, vaarallinen enkä tiedä mitä se tekisi mulle itselleni. Uteliaisuus heräsi, ja eikun googlailemaan. Kävin aiheeseen liittyviä sivuja läpi monia päivässä, joskus vietin kokonaisia lauantai- tai sunnuntaipäiviä selaten sivstoja aiheen ympäriltä ja pääsin yhä syvemmälle siinä, mitä se oikeasti oli, miten se pääaiassa vaikuttaa ja mitä haittavaikutuksia sillä oli. Tulin tarkkaan pohdittuani siihen tulokseen, että eipä tuosta suurempaa haittaa ole, enkä uskonut jääväni siihen koukkuun. Olen tupakoinut viikkoja, kuukausiakin yhteen menoon ja sitten lopettanut kuin seinään. En yksinkertaisesti ole ihminen, joka jää helposti koukkuun mihinkään. Koskaan ei ole ollut vieroitusoireita nikotiinista tai mistään muustakaan. Noh, mitäpä siinä sitten kun koodia kaverille että hoitaa pajarit ja eikun kokeilemaan. Ekat savut olivat jännittävät, eksoottiset, ja tottakai alkuun ajatteli niin että "oon kova jätkä, käytän huumeita". Mutta sitten, kun rupesi saamaan niitä pikkupusseja kotiin asti, ja sai rauhassa käydä polttamassa tuhdin jointin ja mennä koneen äärelle tai vain heittäytyä selälleen sängylle, kannabiksen merkitys muuttui. Se ei ollutkaan enää korvaava tuote perjantaipullolle, vaan se oli jotain suurempaa. Pienen jointin jälkeen olo oli parempi, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja mikä parasta - henkinen hyvä olo säilyi monta päivää polttelun jälkeenkin, vaikka vaikutukset menevät ohi muutamassa tunnissa. Sitten siirryttiinkin päivittäiskäyttöön. Ei, en poltellut joka päivä niin, että olisin koko ajan pilvessä, vaan aina kun mahdollisuus salli, vaikkapa koulun jälkeen jointti huuleen ja suunta kohti kotikoloa.
Silloin alkoi ylämäki. Olikin yhtäkkiä kavereita kenen kanssa keskustella asioista, ystäville oli helpompi kertoa asioita sen jälkeen kun käytöstä kerrottuani olinkin saanut positiivista palautetta jne. Jaksoin kuntoilla säännöllisesti, teki mieli laittaa vähän enemmän salaattia lautaselle ja pikku savujen jälkeen unikin maistui paremmin, uni oli syvää eikä painajaisista tietoakaan. Uskon myös vahvasti, että kun kannabis auttoi liikkelle, alkoi isompi lumipallo vierimään. En voi väittää että kaikki olisi kannabiksen ansiota, vaan kun jaksoi liikkua, jaksoi muutenkin paremmin ja sitä myötä jaksoi liikkua vielä vähän lisää. Yleinen olo ja elämänlaatu koheni huomattavasti, tarvittiin vaan jokin auttava voima - tällä kertaa kannabis.
Nyt olo on huomattavasti parempi kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Paino pysyy hallinnassa, pientä ylipainoa on mutta ei mua haittaa, tykkään itestäni tälläisenä. Tosin nyt paino on lähtenyt taas laskuun, kun ei ole ollut liikaa rahaa, opiskelija-elämä on mitä on. Sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, koulu sujuu ja jokapäiväinen elämä ei tunnu ahdistavalta, päin vastoin.
Jossain vaiheessa tätä kaikkea, kun olo alkoi olemaan kunnossa ja katse siirtyi oman olon parantamisesta ympäristöön, rupesin pohtimaan kannabista poliittisena ja yhteiskunnallisena aiheena. Se on kuitenkin laitonta Suomessa, mutta laillista monessa muussa maassa. Lisäksi useissa USA:n maissa kannabiksen lääkekäyttö on sallittua, ja sitä saa siellä todella helposti. Suomessakin lääkekäyttö laillistettiin _erikoistapauksissa_, ja tämänhetkisen tiedon mukaan n. 7 suomalaisella on oikeus käyttää kannabista lääkkeenä. Pelkästään Kaliforniassa kun jo kannabista myyviä 'apteekkeja' on rutkasti yli kolme sataa.
Eli siis, kannabis on parantanut omaa elämänlaatuani, auttanut monia muitakin tuntemiani ihmisiä, sitä käytetään lääkkeenä ympäri maailman, ja se on pääasiassa harmiton aine, jos se nautitaan oikein. Kannabis ei ole johtanut yhteenkään kuolemaan koskaan, eikä siitä ole merkittäviä haittoja ollut koskaan. Miksi siis laitonta? Niinpä, kertokaa mulle. Valtio menettää miljoonia euroja vuodessa verotuloja sen takia, että kannabis pitää kasvattaa itse salassa tai ostaa rikollisilta. Tähän liittynee osittain myös porttiteoria, eli siirtyminen vahvoihin huumeisiin. Kun liikutaan piireissä jossa pyörii mitkä tahansa napit, kokaiini ja amfetamiini yms. OIKEAT huumeet, on kynnys maistaa vähän vieruskaverilta blossin lisäksi muutakin paljon matalmpi. Tätä on hampuusipiireissä, ja ihan kannabista käyttämättömienkin piireissä pohdittu, miksi se oikeastaan on laitonta. Selitystä tälle ei ole löytynyt.
Seuraava askel olikin sitten aktivismi. Kannabis lailliseksi -on yksi tutuimpia sanapareja internetin syövereissä, ja monen asiasta tietävän huulilla. Kuitenkaan tähän ei ole edes lakialoitetta saatu, saatika että kansanäänestystä järjestetty. Tämä johtunee osaksi kannabiksen yhteiskunnallisesta statuksesta. Se on huume. Laiton, vaarallinen huume. Moni ihminen ei vain tahdo käsittää, että huume on vain yhteiskunnan ja lain määritelmä, ei minkään luonnontuotteen nimi. Siispä aloin syventämään tietouttani itse kannabiksen ulkopuolelle politiikkaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Huomasin kannabiskulttuurin Suomessa olevan kovassa nosteessa, sitä käyttää pelkästään suomalaisista sadat tuhannet satunnaisesti, ja tuhannet aktiivisesti. Aktivismia on harrastettu vuosikymmeniä, ja myös Suomen Kannabisyhdistyksellä on ollut omat sormensa sopassa. SKY on kieltämättä parantanut kannabiksen statusta Suomessa, vaikkakin toiminta on hiipunut huomattavasti. Halusin kuitenkin olla mukana edesauttamassa kannabiksen tietä kohti laillistamista, enkä ehkä kovin hiljaisestikaan. On satoja kannabiskulttuurin edustajia, jotka sanovat pitävänsä kulttuurin elossa antamalla lahjoituksia eri yhdistyksille, tai polttelemalla ja kasvattamalla. Kansalaiset, se ei riitä.
Prioriteetti yksi on kadulla. Ei, ei rikollisilla katukauppiailla, vaan kadulla kulkevilla ihmisillä. Kuka hullu on kannabiksen laillistamisen puolella, jos ei ole ikinä nähnyt ihkaelävää hampuusia, saatika tiedä asiasta yhtään mitään. Siispä olen omalla toiminnallani, monien muiden tuttujeni tapaan, pyrkinyt tuomaan kannabista suomalaiseen katukuvaan. Hupparissani on juu hampunlehtiä, ja iso 'Legalize it! (Laillistakaa se!)' teksti. Lisäksi omaan mm. hampunlehdellä koristellun sätkärasian, josta minut voi nähdä kaivamassa tupakkia bussia odotellessa. Ja ei, tämä ei riitä. Olen hiljaa, jos ei kysytä, mutta saatan provosoida ihmsiä kysymään. Mm. lausahdus 'poltinpa hyvän jointin tuossa eilen' poikii lisäkysymyksen, 'MITÄ, KÄYTÄTSÄ HUUUUMEITA!?', josta monen kysymyksen ja vastakysymyksen kautta päästään keskustelemaan aiheesta. Tässäkin monet ihmiset ovat liian varovaisia. Uskokaa pois, ei ne parhaat kaverit hylkää sua sen takia että tunnustat polttelevasi, eikä ainakaan 99% vanhemmista kieltäydy tunnustamasta sinua omaksi lapsekseen sen takia. Mutta, sääntö numero yksi: Älä kerro käytöstäsi tyylillä 'käytän kannabista, joo moi'. Tämä ei valista yhtään ketään, ja tuolla tyylillä kyllä saadaan ihmissuhteet katkeamaan kun ei olla valmiita selittämään asioita yhtään. Myöskään se ei auta, että kannabiksen käytön paljastamisen yhteydessä kerrotaan että 'joo, käytän mä kannabista, ja lisäksi piriä, amfetamiinia, kokaiinia, silloin tällöin heroiinia ja juu, LSD on kiva aine kanssa'. Tälläiseen ihmiseen jopa minä suhtautuisin varauksella, vaikka olen hieman, ja todella tarkoitan sitä että vähän, tietoinen muidenkin aineiden riippuvuusasioista, vaikutuksista ja niihin liittyvistä harmeista. Kuitenkin kannabiksen käytön paljastaminen ei ole maailmanloppu, ei välttämättä mitenkään päin huono asia, se voi myös poikia pelkkiä positiivisia asioita. Tosin, en minäkään nyky-yhteiskunnassa menisi pomolle tai koulukuraattorille tuosta kertomaan. Vähänkin tiukkapipoisempi henkilö pöydän takana niin lähtö tulee mistä tahansa laitoksesta, se on varma.
Kannabiksen laillistamisen, tai edes yleisen hyväksynnän etuja ajamaan ei myöskään riitä se lakialoite. Monesti puhutaan, että tarvitaan kansanedustajan tekemä lakialoite, jota kautta voidaan edes varovaisesti puhua mahdollisesta laillistamisesta. Valta on ihmisillä. Sun naapurilla, sun äidillä, siskon poikaystävän marsun entisen omistajan veljen mummon serkun pojan parhaan kaverin äidillä. Muutos täytyy tapahtua jokapäiväisessä elämässä, ei pienessä pölyisessä toimistossa jossa joku peruspentti selailee aiheeseen liittyviä papereita. Tässä on se syy, miksi olen avoin. Kun ihmisille iskostaa muutaman ajatuksen takaraivoon, se riittää: 1) Tää tyyppi käyttää kannabista 2) Eipä tuosta ole harmia kenellekään, ihan fiksu normaali tyyppi 3) Ihan lupsakka kaverihan se oli, se sitten jaksaa hymyillä. Noniin, siinä on sitten yhden ihmisen pää jo käännetty. Voi olla, että kovapäisimmälle kotiäidille tuo ei vielä riitä, mutta kun samanlaisia tyyppejä on tullut pari vastaan, ei kyseisellä henkilöllä ole varmastikaan yhtään mitään kannabista tai sitä käyttäviä ihmisiä vastaan. Saattaapa laillistamisen koittamisen jälkeen - tai jopa ennen - päätyä itsekin kokeilemaan ihan luonnollisesta uteliaisuudesta.
Tässä on siis syy mun avoimuudelle. Se on auttanut mua, mun kavereita, eikä se ole mulle mikään buusteri bileisiin, vaan ensiarvoisesti lääke ja pieni apu kunnon fyysiseen, henkiseen ja psyykkiseen rentoutumiseen. En pidä meteliä siitä,en käyttäydy tyyliin 'JEE HUUMEET!!'. Jos on ihminen joka ei halua tietää asiasta, en paasaa. Ei tässä mitään Jehovia olla. Mutta jos aiheesta on keskustelu käynnissä, tai joku sitä minulta kysyy, voitte olla sataprosenttisen varmoja että siitä myös kerron. Kerron kaiken minkä tiedän, jonka päälle heitän vielä hyviä oletuksia ja pohdintoja. Koska tässä on se avain laillistamiseen, tai edes yleiseen hyväksyntään. Jos se ei ihmisiä kiinnosta, niin olkoon kiinnostamatta. Itse nautin siitä, tiedän satoja ihmisiä jotka nauttivat siitä, eikä siitä ole harmia kenellekään, joten voin puhtaalla omalla tunnolla todeta, että laittakaa ne jointit palamaan, kyllä se laillinen status sieltä vielä tulee!
PEACE.
-
-
-
-
Huom! Ajatuksen virtaa, ei oo kirjotusvirheitä korjailtu eikä tutkailtu lauseiden taikka kappalejaon järkevyyttä. Näin se vaan on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)